Uusi vuosi

Jälleen kerran vuosi vaihtuu. Tämä vuoden vaihtuminen on jokavuotinen tapaus. Jokavuotinen tapaus on myös uudenvuodenlupaukset. Ai, että. Sitä varmaan pitäisi taas luvata, kuinka ensi vuonna liikkuu vähän enemmän, on ahkerampi, tekee enemmän sitä, tekee enemmän tätä, ja näin pois päin. Ongelmana tälläisessä olemme me itse. Ei ihminen muutu yhdessä yössä. Toki me muutumme, mutta hitaasti, ajan kuluessa. En minäkään ole tänään sama ihminen, kuin mitä olin 31.12.2018. Mutta väitän, että 31.12.2018 ja 1.1.2019 olin jokseenkin sama ihminen. Muutuinko siis yhdessä yössä uutena vuonna? En! Enkä tulekkaan muuttumaan. Ja yhdessä yössä muuttuminen olisi itsensä pakottamista muutokseen. Se olisi muuttumista vain pinnalta. Itsensä pakottamista johonkin muottiin. Yritin vuosia pakottaa itseni johonkin muottiin. En enää. Oon se, kuka oon, enkä muuksi muutu - ainakaan yhdessä yössä. Voi olla, että olen vuoden päästä taas jokseenkin eri ihminen kuin nyt, mutta mitään tietoista yhden yön muutosta ei tule tapahtumaan. Se olkoon sitten ainoa uudenvuodenlupaukseni.

Tosin yksi uudenvuodenlupaus voitaisiin vielä tehdä. Mitä jos yritettäisiin elää seuraava vuosi vaihteeksi niinpäin, että maailma olisi parempi paikka sen päättyessä, kuin sen alkaessa? Ihan näin niinkuin vaihteen vuoksi?

No, hyvää seuraavaa 366 päivää! Tai vaihtoehtoisesti hyvää uutta vuotta! Joskin tämä toivotus lienee turha, sillä miksi aikaa tulisi juhlia vain kerran vuodessa. Miksemme voi juhlistaa vuoden aikana jokaista 365 tai 366 päivää, jotka meille on suotu? Ja jos kerta pitää tehdä jotain toisin, miksi odottaa vuoden vaihtumista. Vuosi on enemmänkin kuin sen vaihtuminen. Vuosi on yli kolmen ja puolen sadan päivän yhdistelmä. Päivien jotka voimme elää yksittäisinä päivänä kahden vuodenvaihten välisen ajan sijaan. No, oli tämä toivotus turha tai ei, niin hyvää uutta vuotta!

Avoin kirje Ristiinan lukiosta kaikille, joita kiinnostaa.

Mikkelin kaupunginvaltuuston kokouksessa äänestettiin Mikkelin lukion Ristiinan lukion toimipisteen lakkautuksen puolesta äänin 32-18 (1 tyhjä). Tämä siitäkin huolimatta, että lakkautuksen tuomat säästöt on todettu väärin lasketuiksi. Eikä mistään ihan pikkuvirheestä ole kyse, vaan kyse on suuremmasta erosta, kuin mitä todellinen summa on. (255 000 € vai 52 000€ säästö? Nooh, tarpeeksi sama asia...) Muuttotappiosta painajaisia näkevä Mikkelin kaupunki tuhoaa siis viimeisetkin keinot vetää väkeä. Kerrataanpa vähän faktoja:

-Ristiinan lukion lakkautuksen jälkeen on Mikkelissä enää yhteiskoulun lukio (tai nykyisessä kirjoitusasussaan vain "lukio"). Kaikki muut on suljettu. Aika kohtuutonta Mikkelin asukasmäärän huomioiden. Etenkin, kun suuremmissa ryhmissä oppimistulokset heikentyvät.

-Viimeisissä vertailuissa, joihin Ristiina osallistui itsenäisenä lukiona, oli se Etelä-Savon maakunnan menestyksekkäin lukio YO-kirjoituksissa.

-Ristiina on tarjonnut vaihtoehtoisen oppimisympäristön. Kaikki lukio-opiskelijat eivät pysty suorittamaan lukiota 700-opiskelijan megalukiossa 30+ ryhmäkoilla. Osa tarvitsee pienemmän lukion oppimisympäristökseen. Tämä pointti on tässä keskustelussa joko unohdettu tai sivuutettu lähes kokonaan.

-Ristiinassa käy opiskelijoita myös muualta kuin Ristiinasta. Onnittelut vaan yrittää päästä joka aamu keskustaan ja takaisin. Spoiler alert: ei onnistu.


Itse olisin mahdollisesti hakenut Ristiinaan, jos joukkoliikenne sen olisi mahdollistanut. Ja mikäli joukkoliikenne sen mahdollistaisi, kävisin luultavasti osan jaksoista Ristiinassa, nyt kun kursseja voi käydä Ristiinan ja keskustan välillä ristiin. Yli 20 oppilaan ryhmissä huomaa, että opettaja ei ehdi auttaa kaikessa. Tarvitsisin itse pienemmän oppimisympäristön pärjätäkseni vaikeimmissa aineissa, mutta toisin ovat Mikkelin kaupungin viisaat päättäjät päättäneet.

Lukiolla on myös korvaamaton merkitys Ristiinalle. Kun Virpi Siekkinen tuli Ristiinan kunnanjohtajaksi vain lakkauttamaan kuntaa ja liittämään sitä Mikkeliin, perusteltiin kuntaliitosta palveluiden säilyttämisellä. Tämä on nyt sitten ilmeisesti unohdettu. Ristiinalaisten kunnallisverorahat kyllä kelpaavat, mutta palveluiden järjestäminen... njäh, se ei oikein nappaa. Tämä on siis tätä oikeudenmukaista kunnanjohtamista. Nyt sitten juuri tämä Virpi Siekkinen on - arvatkaas mikä - Mikkelin sivistysjohtaja. Ja kuinka ollakkaan, on Mikkelin lukio-opiskelu hoidettu viimeisimmät lukuvuodet ihan päin helvettiä. Ja pahemmaksi menee.

Ristiinan lukion lakkautus on ollut Mikkelin kaupungin yksipuoleinen päätös, jossa ei paikallisten näkökulmaa suostuttu ottamaan lainkaan huomioon. Kuvaavaa on, että lukion henkilökunta ja opiskelijat lukivat aiheesta paikallislehdestä. Myös lapsivaikutusarviointi... noh, ainoa hyvä asia, mitä voin siitä sanoa, on se, että se edes tehtiin. Nykytilanteeseen on kyseisessä arviossa laitettu haitaksi se, että on suppea kurssitarjotin. Tämä asia "korjaantuisi" lukion lakkautuksella. Onko typerämpää kuultu? Kyseistä ongelmaa ei ole, sillä aiemmin on ollut vapaus VALITA keskustan ja Ristiinan väliltä. Ristiinan lukion lakkautus ei tuo kerta kaikkiaan YHTÄÄN MITÄÄN uutta! Se vain poistaa tuon valinnan mahdollisuuden. Että hei, käy tuota 800-oppilaan megalukioksi muuttuvaa lukio-oletettua, tai... muuta Kouvolaan! Mikkelin kaupunki ei jätä epäilyn varaa sensuhteen, että kaivataanko meitä lukiolaisia täällä.

Yksi asia, jossa Mikkelin kaupunki veti homman iloisesti päin helvettiä, oli se, miten keskustan lukiolaisille asia esitettiin. Suoruuden sijaan lukiolaiset käännettiin onnistuneesti toisiaan vastaan. Annettiin vaihtoehdot:

-Ristiinan lukio lakkautetaan

-Keskustaa rankaistaan (suom. 80-100 vuosittaista kurssia pois ja teoreettisten ryhmäkokojen nosto 30:sta 35:en. Ja kun Mikkelin keskustan lukio sattuu olemaan ainoa lukio pitkän alueen sisällä, jossa voi opiskella lukuisia aineita laajasti. Voin sanoa, että omat kirjoitussuunnitelmani olisivat tämän vaihtoehdon mukaan menneet päreiksi.)

Eli annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko se on te tai Ristiina. Ristiinan lukion opiskelijat jaksoivat vastustaa tätä kiristystä ja vastakkainasettelua, mutta keskustassa kävi toisin. Keskustalaiset tanssivat Siekkisen pillin mukaan.

Mikkelin kuusi lukiota on muuttumassa yhdeksi. Haukivuoren lukio siirtyi ajasta ikuisuuteen jo vuonna 2011. Surkea päätös. Ja tämä Ristiinan lukion lakkautus - on jos vain mahdollista - vielä huonompi. Nyt viedään Mikkelin lukiolaisilta vähäkin valinnanvara.

Kiitos teille 18 valtuutetulle, että jaksoitte uskoa. RisLun puolesta taisteleville taas ei ole vielä kiitosten aika. Se aika on sitten, kun taistelu on ohi. Ja se ei ole. Luovutetaanko ja annetaan Mikkelin pakkoliitospitäjineen tuhoutua? Vai teemmekö jotakin sen eteen, että kotiseutumme elää ja kukoistaa? Valinta on sinun.

TLDR: Ristiinan lukion lakkautus on tehty virheellisen tiedon pohjalta ja kaikki, mikä voitiin tehdä pieleen, myös tehtiin pieleen.

Ja sitten vielä:
-Tämä ei ole Mikkelin lukion keskustan toimipisteen opiskelijakunnan hallituksen kannanotto asiaan vaan oma kirjoitus asiasta omassa blogissani vain ja ainoastaan omien mielipiteitteni pohjalta.
-En millään tavalla edusta asiassa myöskään Ristiinaa tai ristiinalaisia eikä tätä tule sellaiseen muotoon vääntää. Tämä on VAIN ja AINOASTAAN oma HENKILÖKOHTAINEN vihanpurkaukseni.

Jos havaitset tekstissä asiavirheen, ole ystävällinen ja kerro se minulle. Disinformaatiota on liikkeellä ihan liikaa, jotta sitä tulisi tieten tahtoen laskea liikkeelle.

Kiitos.

Antti Häkkinen,
ihminen

Ensimmäinen

Usein viimeistä seuraa ensimmäinen, sillä loppu on lähinnä jonkin uuden alku. Myös kirkkovuoden viimeistä sunnuntaita, eli tuomiosunnuntaita, seurasi uuden kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai, eli ensimmäinen adventtisunnuntai. Sunnuntai, joka on lupaus lähestyvästä Joulusta. Tänä vuonna tuo sunnuntai sattuikin joulukuun ensimmäiselle päivälle, joka seuraa marraskuun viimeistä päivää. Marraskuun viimeisenä päivänä oli kalenterissa nimet "Antero, Antti, Atte". Nämä nimet lienee johdettu Andreaasta, jonka päivä tuo 30.11. on. Pyhä Andreas taas oli pohjoisen apostoli, vaikkakin vaikutti tiettävästi lähinnä Pohjois-Ukrainassa. Hänellä oli kuitenkin suuri vaikutus kristinuskon leviämiseen tänne pohjolan perukoille. Meille Suomeen kristillinen usko saapui tiettävästi 900-luvulla idästä.
Nimi Andreas tarkoittaa muuten miehekästä. Kuvaa miestä, sillä kyllähän Andreas oli melkoinen äijä. Vaikken hänestä paljoa tiedäkkään, olen saanut häneltä yhden suhteellisen merkityksellisen asian: nimen. Nimeni on sellainen, jota koen voivani kantaa ylpeydellä. Siksipä tämä blogi, jolla aloitan jälleen uudenlaisen bloggauksen taipaleen, on minun omalla nimelläni.
Taustoitetaanpas tätä hieman:
Perustin ensimmmäisen blogini keväällä 2015. Kirjoitin sinne omista harrastuksistani. Tämän jälkeen olen perustanut blogeja vähän joka asialle. Lopulta perustin yhden blogin täysin omaksi blogikseni. Kyseinen blogi ei sitten kuitenkaan jäänyt pysyväksi. Tajusin sellaisen asian, että voidakseni kirjoittaa henkilökohtaisista asioista, minun tulee perustaa anonyymi blogi. Sellaisen sitten perustin ja sinne minä sitten kirjoittelen. Vanhat blogit löytyvät yhä netistä, mutta niiden rauniot rapistuvat. Noille raunioille syntyy nyt tämä blogi. Perustin tämän blogi, jotta minulla olisi joku kanava ilmaista mielipiteeni perustellen. En koe voivani käyttää sosiaalista mediaa tähän. Siellä kaikki hukkuu kaiken muun alle. Pitää twiitata kuva linnusta, tai kirjoittaa Faceen jotain huonosti nukutusta yöstä ja laittaa Instagramiin joku kuva talvisesta maisemasta. Turhuus peittää kaiken asian alleen.
Vanhojen turhakeblogien loppu on tämän uuden blogin alku. Ja kuten loppua seuraa alku, seuraa ensimmäistä toinen. Toinen tarina, toista tajunnanvirtaa, toisessa ajassa ja paikassa. Mitä, missä ja milloin, sen näemme sitten.