Muutama sana itsenäisyyspäivästä

 Mulle kävi taas tänäkin vuonna niin, että unohdin kirjottaa valmiiksi jonkun jutun itsenäisyyspäivälle, mutta sävelletääs nyt jotain.
Aattelin nyt olla ensinnäkin puhumatta mitään sodasta.
Yleensä itsenäiysyyspäivänä puhutaan hirveästi sodista ja en itse tykkää tästä hirveesti, ihan vaan siitä syystä, että mun mielestä on tosi surullista, jos maa ei osaa olla ylpeä muusta, kuin käymistään sodista.
Toinen asia, mistä olen ainakin itse nähnyt todella paljon puhetta itsenäisyyspäivisin, on urheilu. Tai vielä tarkemmin jääkiekko.
Jääkiekkokisoista on saatu aikaiseksi jonkinlainen kansallisuuden symboli. Et ole suomalainen, ellet isoon ääneen kannata Suomea jäkkiekkokisoissa tai jotain sinne päin.
Niinkuin... miksi?
Jääkiekko on yksi viihteen muoto. Niitä on miljoona muutakin ja vieläpä sellaisia, joissa Suomi on kansainvälisissä vertailuissa parempi, kuin jääkiekossa.
En minäkään pakota ketään kuuntelemaan suomalaista folk metallia tai katsomaan suomalaisia animaatiosarjoja tai sano, että ne jotka eivät pidä näistä, eivät ole suomalaisia, vaikka itse niistä pidänkin.
Ja toisekseen - jääkiekossa ei edes pelata kansallisuuden mukaan, vaan kansalaisuuden ja nämä kaksi asiaa voitaisiin Suomessakin oppia pikkuhiljaa erottamaan.
Suomi ei ole kansallisvaltio, eikä koskaan ole ollutkaan. Meillä on aina ollut saamelaisia, karjalaisia ja vaikka ketä. Koko konsepti "suomalaiset" lyötiin kasaan Ruotsin vallan aikana useasta eri heimosta.
Itse jättäisin koko naurettavan käsityksen "yhtenäisistä suomalaisista" historiaan ja keskittyisin juhlistamaan sitä, mitä Suomi oikeasti on.
Ja myös muistamaan, mitä Suomi on ollut, vaikkei se aina niin mukavaa muisteltavaa ole. Sinne mahtuu yllättävän hirveitä asioita, joita on vain pakko hävetä.
Ja miksi sitten haluan muistaa ne tänä juhlapäivänä?
Koska ne hirveät asiat, mitä Suomen menneisyydessä on tapahtunut ovat nimenomaan menneisyyttä. Ne ovat asioita, jotka kertovat, että miten paljon Suomi on kehittynyt ja miten turvallinen maa tämä oikeasti tänä päivänä on.
En usko, että Viipurin verilöylyn kaltainen etninen puhdistus tapahtuisi nykypäivän Suomessa. Nykypäivän Suomessa ei lavasteta kommunisteja syyllisiksi murhiin heidän poliittisten ajatustensa takia. Suomessa ei ole enää kuolemantuomiota. Nykypäivän Suomessa ei kohdella karjalaisia tai saamelaisia niin kaltoin, kuin heitä on aiemmin kohdeltu, vaikka parannettavaa yhä on.
Tämä on myös yksi asia, joka on näin itsenäisyyspäivänä hyvä muistaa. Parannettavaa on, on aina ollutkin ja tulee aina olemaan. En pidä isänmaallisena ajatella, että Suomi on nyt täydellinen ja sen on pysyttävä tällaisena.
Isänmaallista on haluta parantaa Suomea entisestään.
Katsoa peiliin, nähdä omat virheet ja todeta, että tämä asia täytyy tehdä paremmin.
Esimerkiksi tänä syksynä Suomi on saanut muualla Euroopassa huonoa julkisuutta paikoitellen surkeasta eläintensuojelustaan ja huonosta metsänhoitokulttuuristaan. Liian matalasta sosiaaliturvasta on tullut noottia EU:n suunnalta jo pidemmän aikaa (ja Suomen sosiaaliturvan tasosta voisin näin opiskelijana puhua suhteellisen paljon).  Nämä kaikki on asioita, joissa on myönnettävä, että hei, me ollaan tehty asiat huonosti. Tehdään ne paremmin.
Suomessa on niin paljon asioita, joista olen itse kiitollinen. Kuten se, että astmaa ei pidetä enää mielenterveyshäiriönä, tai että aseksuaalisuus tunnustetaan seksuaaliseksi suuntaukseksi. Nuo kaksi ovat asioita, joissa on menty Suomessa päin helvettiä, mutta virheet on nähty ja korjattu.
Toivon, että jonain päivänä tulevaisuudessa Suomen silloiset kansalaiset voivat olla kiitollisia siitä, että tämän päivän ongelmat on korjattu.

Suomi on paljon muutakin kuin talvisodan sissipataljoona tai jääkiekon miesten maajoukkue, ja - anteeksi mielipiteeni, mutta yksi asioista Suomessa, joista totisesti olen kiitollinen, on mielipiteenvapaus - tämä Suomen jääkiekkohomma on ihan pelleilyä. Naisten jääkiekko ei kiinnosta Suomessa ketään ja miesten jääkiekossa on saatu mestaruus mitä, kolme kertaa, eivätkä nekään niin kummoisia saavutuksia ole. Joka vuosihan sen joku voittaa ja tokkopa sitäkään voittoa viikon päästä kukaan muistaa, paitsi voittaja itse.
Jos haetaan Suomen lähihistoriasta jotain voittoa, jolla oikeasti on väliä, niin heittäisin, että Lordin Euroviisu-voitto. Se oli jotain omaperäistä, monella tapaa hyvin suomalaista ja se oli jotain, joka herätti oikeasti huomiota. Lordi teki historiaa ja on ainakin minun mielestäni yksi maailman kovimmista hevibändeistä. Se, että Suomessa on maailman rikkain hevikulttuuri, on muuten yksi asia, jota ei taideta kovin usein itsenäisyyspäivänä nostaa esille?
Menee jo vähän sivuraiteille, mutta haluan vielä lisätä, että mielestäni on sääli, että Lordi on tuomittu kantamaan ikuista vitsibändin leimaa Suomessa ja jos oikeasti haluaa nähdä Lordia livenä, niin pitää mennä ulkomaille. (Olen suolainen tästä asiasta, koska niillä on aina kunnon show ja haluan oikeasti nähdä sen shown livenä)

Juhlin itsenäisyyspäivää unohtamalla hetkeksi sen, että tuntuu kuin koko yhteiskunta yrittäisi kaikin voimin tuhota minut.
Kävin toissapäivänä Prismassa ja hankin uunituoreen sämpylän 80 sentillä. Ei ehkä kuulosta isolta jutulta, mutta miettikääpä miten paljon halvinta reissumiestä sillä rahalla saa.
Keitän seuraavaksi jotain mausteriisiä, mikä nyt ei välttämättä niin kovin perinteistä suomalaista ole, mutta tätä Suomi on tänään. Voit mennä isoon kauppaan ja hankkia melkein mihin tahansa ruokakulttuuriin kuuluvia asioita.
Syön pakastettua piparkakkutaikinaa ja juon vaaleaa glögiä. Menisin saunaan, mutta tämän opiskelija-asuntolan kaikki saunavuorot ehdittiin varata, ennen kuin minä kerkesin.
Illalla lähden tapaamaan muutamaa muuta Fridays For Future -aktivistia, koska - kuten jo sanoin - Suomessa on yhä erittäin paljon vikaa ja vakaa aikomukseni on isänmaalliseksi itseni mieltävänä suomalaisena jättää jälkeeni vielä parempi Suomi, kuin mihin synnyin.

Että eipä tässä muuta kuin Suomi Finland Perkele ja hyvää itsenäisyyspäivää!


Antti Häkkinen
Itsenäisen Suomen kohtalaisen ylpeä kansalainen

Juuri SINUN ei kannattaisi äänestää Kokoomusta

Vankka aikomukseni on perustella tuo otsikko. Näin politiikkaa puolueiden ulkopuolelta seuraavana Kokoomus on tökkinyt silmään jo pidemmän aikaa - ikään kuin se olisi puolueista ainoa, jolla ei olisi mitään annettavaa.
Eikä sillä kyllä olekaan.

Kokoomus tapasi olla konservatiivinen "koti, uskonto ja isänmaa" -henkinen puolue. Puolue, joka oli Suomen asialla.
Ne ajat ovat auttamatta takana.

Nykypäivän Kokoomus on kahtiajakoinen puolue. Siinä on sinivihreitä liberaaleja (joskin nuo ovat valumassa hyvää vauhtia Vihreisiin) ja sitten arvokonservatiivisiipi. Oikeastaan ainoa selkeä asia Kokoomuksen politiikassa on talouspolitiikka - josta loppupeleissä häviävät kaikki. Avaan tätä hieman myöhemmin perusteellisemmin.
Kokoomus on nyt tilanteessa, jossa liberaalien tai arvokonservatiivien ei kumpienkaan kannata äänestää sitä. Tiedostan, että Kokoomuksella on hyvä maine liberaalien keskuudessa ja menihän Tahdon 2013 lävitse Kokoomuksen pääministerikaudella. Asia vain ei ole ihan niin yksinkertainen - Kokoomus oli vähällä kaataa aloitteen hallitussovun kustannuksella. Asiasta perusteellisemmin täällä.

Voisi kuulostaa siltä, että kyseistä aloitetta vastustaneiden olisi kannattanut äänestää Kokoomusta - njjjh, ei ihan niinkään. Aloite meni kuitenkin läpi ja moni kokoomuslainen äänesti sen puolesta.
Tahdon 2013 oli malliesimerkki Kokoomuksen kaksijakoisesta arvopohjasta. Tuon jälkeen liberaalisiipi on kasvanut ja on nyt taas kutistumaan päin ja tilanne on yhtä sekava. Mitä arvokysymyksiin tulee, Kokoomuksesta ei voi etukäteen tietää, että mitä mieltä se asiasta on. Tai siis, tiedetään, että se on kumpaakin mieltä, mutta on aina arvoitus, että kumpi puoli voittaa tällä kertaa sisäisen kamppailun.

Seuraavaksi voisimme käsitellä talouspolitiikkaa. Puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo muistaa joka välissä todeta, että politiikan pitää perustua arvoihin - talouspolitiikasta tämä paistaa selvästi lävitse, Kokoomuksen talouspolitiikka on niin ideologista, että alta pois. Ja kun sanon ideologista, tarkoitan, että sillä ei ole mitään tekemistä faktojen kanssa.
Seuraa perustelua:
Kokoomuksen suosikkiratkaisu kaikkeen on sosiaaliturvan leikkaaminen. Kokoomuksen Otto Meri sanoi taannoin suoraan, että "Sosiaaliturvan leikkaaminen on ainoa kestävä tapa lisätä työllisyyttä."
Ongelma vain on, että sosiaaliturvan leikkaaminen on hyvin harvoin ratkaisu mihinkään.
Kokoomus teki viime vuonna varjobudjetin, jossa leikkailtiin vähän sieltä sun täältä ja vaikutukset olisivat olleet kaikkea muuta, kuin positiivisia. Aiheesta lisää täällä.
Suomeen on btw ihan muualta EU:stakin kohdistettu kritiikkiä liian alhaisesta sosiaaliturvasta, mutta silti Kokoomuksella on koko ajan hirveä tarve päästä leikkaamaan.
Kokoomuksen suosikkimantra tuntuu olevan, että Suomi on konkurssin partaalla ja valtionvelka syö meidät ja pitää alentaa veroja ja leikata sosiaaliturvasta ja palveluista ja pitää tehdä töitä palkatta, että syntyy niitä työpaikkoja. Noh, kukas se on siellä hallituksessa eniten ollut ottamassa valtionvelkaa? Arvaatteko? Kyllä vain, Kokoomushan se. Ja mitäkö varten? No yritystukia ja verokevennyksiä lähinnä. Tätä sitten selitellään sillä, että kyllä se hyvinvointi valuu sieltä rikkailta köyhille, kunhan vain köyhiltä otetaan rahat pois ja annetaan rikkaille. Sitten väliin sanotaan taikasanat: "dynaamiset vaikutukset."
Väite varallisuuden valumisesta ei pidä paikkaansa. Taloudellisen tutkimuskeskus VATTin tutkimusjohtaja Essi Eerola onkin todennut, että: "Verohelpotusten dynaamiset vaikutukset eivät ole niin suuria, että ne pystyisivät kumoamaan verojen alentamisen vaikutuksen". Eli toisin sanottuna, verojen alentaminen kasvattaa tuloeroja.
Tuloerojen kasvu taas vaikuttaa negatiivisesti yhteiskuntarauhaan - tämä taas tarkoittaa, että rikkaidenkaan ei kannata hyvillä mielin rynnätä äänestämään Kokoomusta.

Kokoomuslaisen talouspolitiikan raakuus on etenkin näin pandemian aikana tullut hyvin esille. Kun terveydenhuollon ammattilaiset raatavat pienellä palkalla ylitöitä vaarallisessa työssä tartuntatautipotilaiden keskellä, niin ne joille jaellaan rahaa ovat yrittäjät. Kyllä, monia yrityksiä on hyvä tukea näin pandemian aikaan - mutta terveydenhuollon tukeminen olisi vielä tärkeämpää.
Kun Helsingissä ehdotettiin hoitajien palkan nostamista, pomppasi jostain puskasta Otto Meri kommentoimaan, kuinka sillä tavalla tuhottaisiin vastuullinen taloudenhoito.
Ehdotetun palkankorotuksen kustannukset olisivat olleet murto-osa Helsingin kaupungin ylijäämästä.
Ja tähän päälle vielä muistetaan muistuttaa, kuinka sydän on oikealla.
Häh?
Miten kenties Suomen sydämettömin puolue voi mainostaa itseään näin? Varmaan hyvät perustelut.
Niin, no

"Ensin pitää tehdä jaettavaa ja vasta sitten jakaa. Siksi sydän on oikealla." -Kokoomus.

Ööh, häh? Eli koska taloustieteellinen fakta, niin sydän on oikealla. Hei Kokoomus, ilmainen, eikä edes verovaroista kustannettu vinkki: Tuolla asialla ei ole mitään tekemistä sydämen kanssa. Miten olisi: "Sitten kun on jaettavaa, niin jaamme." Eikun ai niin, tuohan olisi törkeää valehtelua. Ette te jakaisi, vaikka olisi miten paljon jaettavaa.
No miten olisi: "Järki on oikealla"? Sekin liittyisi enemmän satunnaiseen faktaan kuin tuo "Sydän on oikealla."
Tosin, kuten jo aiemmin pidemmin kerroin, kyse ei ole siitä, että Suomi on konkurssin partaalla ja tarvitaan Kokoomusta pelastamaan - päinvastoin, Kokoomus on ehkä eniten ajamassa Suomea sinne konkurssin partaalle.
Vaikea keksiä toista puoluetta Suomesta, jolla talouspolitiikka olisi yhtä huonossa jamassa, kuin Kokoomuksella. Tai no, ehkä Perussuomalaiset. Tosin, viime aikoina Kokoomusta ja Perussuomalaisia on ollut yhä vaikeampi erottaa toisistaan.
Ai etkö usko?
No, kokeillaan.
Kaikki seuraavat ovat sitaatteja Kokoomuksen ja Perussuomalaiste kunnallisvaaliehdokkailta. Yritä arvata jokaisesta sitaatista, että kumman  puolueen ehdokas:

"Minulla on unelma: Helsinki ilman kommunisteja. Tehdään siitä vaalipäivänä totta."

"Vastustan suurmoskeijaa ehdottomasti. Autoilun hankaloittamista kaupungissa vastustan myös."

"Intersektionaalinen feminismi jyllää osassa evankelis-luterilaisen kirkon papistoa. Pitäisi tunnistaa valtapositiot, omat etuoikeudet ja eläkeikäisten heteromiesten pitäisi antaa tilaa muille. Onneksi jokapäiväisessä työssä ei tule vastaan tätä diipadaapaa."

 "Rajataan köyhät ja n**kerit ja m*stalaiset Ristinummelle, niin tiedetään että missä asuvat."

 "Tänne tarvitaan Työkykyisiä turvapaikanhakijoita. Ei Lois-eläjiä, jotka suomalaiset veronmaksajat maksaa."

"Islamin uskoa ei tänne tarvita. Se tuhoaa maan."

"julkista liikennettä käyttävät henkilöt ovat lähtökohtaisesti huonompia kaupunkilaisia kuin ne jotka eivät käytä. Se johtuu siitä että he aiheuttavat kuluja muille"

"Minäkin vastustan antifasisteja"

"En tiedä mitä fasistien vastustaminen tarkoittaa"

"Vastustan aktiivisin toimin vasemmistolaisuutta"

"En ymmärrä tätä ruoka-apuun liittyvää hurskastelua. Niin kauan kun on maksutonta ruokaa, on myös jonoja. Suurin osa ruoka-avun saajista on ihan tavallista jengiä, joille lyhyt jonotus on halpa hinta arvokkaasta ruokakassista."

Väärin, ne olivat kaikki Kokoomukselta. Ainakin yhden lausunnon antaja on sittemmin erotettu, muuten kaikki taitavat olla jopa ehdolla ja osa jopa pitkä-aikaisia ja arvostettuja Kokoomus-poliitikkoja.
Ja ainahan se puolueesta jotain kertoo, että tällaista porukkaa sinne päätyy. Ja tällainen puhe on ollut Kokoomuksen riveissä viime vuosina ainoastaan lisääntymään päin.

Nythän muuten Kokoomus olisi jo valmis hallitukseen Perussuomalaisten kanssa - vielä 2017 Halla-Ahon johtamien persujen kanssa hallituksessa olo oli Orpolle vielä sula mahdottomuus, mutta hyvinhän siinä ehtii neljässä vuodessa ne kuuluisat "puolueen arvot" unohtua. Erona tietenkin oli se, että vuonna 2017 Kokoomus oli hallituksessa ja Persujen hallituksessa pitäminen olisi tarkoittanut sen kaatumista ja Kokoomuksen joutumista oppositioon. Nyt vuonna 2021 Kokoomus on oppositiossa ja Perussuomalaiset pääsylippu hallitukseen.
Ei Kokoomusta mitkään "arvot" kiinnosta. Kokoomusta kiinnostaa valta. Näin se on ollut ja myös tulee olemaan.
Toki joku voisi kysyä, että mitä niin pahaa Perussuomalaisissa on. Siihen vastaaminen olisi kokonaan oma artikkelinsa, tai luultavasti artikkelisarjansa. Jos asia on sinulle epäselvä, suosittelen, että annat Dimitri Ollikaisen kertoa sinulle - eli kun olet lukenut artikkelin loppuun niin käväiseppä täällä.

Kokoomuksen ilmasto- ja ympäristöpolitiika olisivat myös aivan oma lukunsa, joten jätetään sekin nyt tältä erää väliin. Sanotaan nyt kuitenkin sen verran, että kuvaavampi termi olisi "Ilmaston muuttamis- ja ympäristöttömyyspolitiikka."

Ai niin, ja helsinkiläiset: ette halunne äänestää puoluetta, joka on ollut innokkaimmin muuttamassa Malmin lentokenttää asuinalueeksi? Sehän se, Kokoomus jälleen asialla.

Tiedostan, että Kokoomuksellakin on hyviä ehdokkaita, mutta se ei nyt auta. Suomen kunnallisvaalit ovat listavaalit. Et äänestä pelkkää ehdokasta - äänestät koko listaa. Äänestämällä itsellesi sopivaa Kokoomus-ehdokasta, äänestät  j o k a   i k i s t ä  Kokoomuksen ehdokasta. Muista se.
Ääni Kokoomukselle on ääni rasismille, ilmastonmuutokselle, köyhyydelle, epäoikeudenmukaisuudelle ja epätasa-arvolle. Ääni, jota minä en anna. Annatko sinä?

Tarinoita aseksuaalisuudesta

Vietimme 6.4.2021 ensimmäistä kertaa koskaan kansainvälistä aseksuaalisuuden päivää. Päivä sai Suomessa niinkin paljon mediajulkisuutta, että luin asiasta ensimmäistä kertaa tuon päivän iltana kymmenen ja yhdentoista välillä Twitteristä.
Ja siihen, että luin edes silloin, saattoi vaikuttaa vielä sekin, että olen aseksuaali, jolla on aseksuaaleja Twitter-kuplassa.

Eli aseksuaalit ja heidän lähipiirinsä tiesivät - jos hekään.

On ihan mahdollista, että joku tämän näkevistä ei ole kuullut aseksuaalisuudesta ja miettii, että mikä ihmeen jälleen uusi seksuaalisuus tämä on.
Asia on hyvin yksinkertainen, eikä seksuaalisia suuntautumisia tuulesta temmata. Ajatellaanpas näin: ihmisillä on tunteita ja seksuaalisia haluja, jotka kietoutuvat toisiinsa. Jos ihmisillä on sekä romanttisia tunteita, että seksuaalisia haluja, ne voivat olla eri sukupuolen edustajaa kohtaan (hetero), saman sukupuolen edustajaa kohtaan (homo), minkä tahansa sukupuolen edustajaa kohtaan (bi) tai yksilöä kohtaan ilman, että kokee kyseistä yksilöä ollenkaan sukupuolen edustajana (pan).
Voi myös olla, että ihmisellä on romanttisia tunteita, muttei seksuaalisia haluja. Tällöin halu harrastaa seksiä joko puuttuu kokonaan (a) tai tulee vasta vahvan tunnesiteen mukana (demi).

Eli aseksuaalisuutta voisi kuvailla "epäseksuaaliseksi" suuntautumiseksi. Aseksuaalien kohdalla jako romanttisten ja seksuaalisten tunteiden välille tulee olennaiseksi. Yllämainitsemani seksuaaliset suuntautumiset voivat kaikki olla aseksuaalien romanttisia suuntautumisia. Eli aseksuaali voi olla hetero-, homo-, bi- tai panromanttinen. Esimerkiksi olen itse heteroromanttinen aseksuaali, eli voin kokea romanttisia tunteita toisen sukupuolen edustajaa kohtaan, mutten seksuaalisesti ketään kohtaan.

Aseksuaalisuutta ei aina lasketa oikeaksi seksuaaliseksi suuntautumiseksi ja sitä pidetään välillä - yllätys yllätys - yksilön valintana.
Tai vaiheena.

Aseksuaalina joutuukin sitten kohtaamaan paljon kaikenlaista. Voin sanoa varmuudella, etten ole kohdannut kaikkea, mitä aseksuaalit kohtaavat. 

"Selibaatti on Antin tapa harjoittaa seksielämää", on lause, jonka kuulin jo peruskoulussa. Väite oli virheellinen ja jopa loukkaava.
Edelleen monet tuntuvat uskovan, että seksuaalinen suuntautuminen olisi valinta. Siitä, että esimerkiksi homoseksuaalisuutta pidetään valintana, sentään jo tätä nykyä ymmärretään, kuinka loukkaavaa ja syrjivää se on. Vielä kun sama ymmärrettäisiin aseksuaalisuuden suhteen.
Selibaatti on valinta. Selibaatissa oleva voi olla seksuaaliseltaan suuntautumiseltaan kuka tahansa. Selibaatti ei tarkoita, että ei haluaisi seksiä, vaan sitä, että kieltäytyy siitä. Selibaatti on valinta.
Aseksuaalisuus on yksilön piirre, johon hän ei voi vaikuttaa. Vaikka aseksuaalit eivät halua seksiä, se ei ole silti seksistä kieltäytymistä, vaan sitä, että ei vaan kiinnosta.

Kuulin yhdeksännen luokan keväällä kysymyksen "Jos (henkilö x) tulisi tähän huoneeseen ihan kiimaisena ja haluais harrastaa seksiä sun kanssa, niin etkö muka?" ja lukion toisen ja kolmannen vuoden välisenä kesänä kysymysten henkevyys oli kehittynyt jopa tasolle: "Voitko muka väittää, että jos sulla ois joku bätäng emäntä, niin että et haluais panna sitä?"
No siis voin väittää.
Aseksuaalina en koe seksiin samanlaista halua, kuin suurin osa muista ihmisistä. Vaikka sillä olisi koko maailmalle jokin aivan järisyttävän suuri merkitys, niin minulle sillä ei oikein ole mitään.
Ja voisin sanoa, että sellanen "bätäng emäntä" on, mutta ei minulla silti ole mitään sen kummempia haluja - ei siis sen takia, että siinä olisi jotain vikaa, vaan että se seksuaalinen halu, joka kaikille muille tuntuu olevan niin tärkeä, puuttuu. Eikä se tarkoita, että minäkään olisin "viallinen". Aseksuaalisuus on ominaisuus ihmisessä siinä missä mikä tahansa muukin seksuaalinen suuntautuminen.

"Siis kuka on 16, eikä ole koskaan runkannut??"
No oon nyt 18 (ja kääk, 19 on jo lähellä, ikäkriisit tulille), eikä ole vieläkään edes tehnyt mieli. Miksi tekisikään, se on minulle vain todella omituinen liikesarja, ei siinä ole minulle mitään seksuaalista.

"Etkö sä tykkää kenestäkään?"
No siis
Olen parisuhteessa, että mitäpä lottoot?
Aseksuaalisuus ei tarkoita aromanttisuutta. Olen onnellisessa parisuhteessa ja tunnen rakkautta, enkä ole oikein koskaan ymmärtänyt, että miksi ihmiset yhdistävät rakkauden ja seksin toisiinsa. Kaksi täysin eri asiaa.

"Rakkaus tarvitsee seksuaalisuutta"
Anteeksi... mitä?
Kuten jo sanoin, kaksi aivan eri asiaa. Ymmärrän, että seksuaaleille on parisuhteessa tärkeää, että seksuaaliset tarpeet toteutuvat, mutta ethän sä nyt voi hyvänen aika sen perusteella ruveta väittämään, että aseksuaalit eivät voisi kokea rakkautta.

"Kokeile harrastaa seksiä"
Tähän yksi tarkentava kysymys: miksi?
Aseksuaalisuus ei ole ihmisessä vika, joka pitäisi - tai jonka voisi - "korjata" harrastamalla seksiä. Aseksuaalisuus, kuten ei myöskään mikään muukaan seksuaalisuus, riipu siitä, että onko harrastanut seksiä ja kenen kanssa. Yhtä hyvin voisit sanoa heteroseksuaalille, että "kokeile harrastaa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa." Kuulostaako järkevältä? Sitä minäkin.

Jos olet seksuaali, et ehkä täysin ymmärrä, että mikä ongelma näissä yllä olevissa väitteissä tai kysymyksissä on ongelmana. Ne ovat kuitenkiin jokseenkin samoja, kuin jos seksuaalille sanoisi, että:
"Jos <ihminen, joka on sukupuolta, jota kohtaan et koe seksuaalista kiinnostusta>  tulisi tähän huoneeseen ihan kiimaisena ja haluais harrastaa seksiä sun kanssa, niin etkö muka?"
"Voitko muka väittää, että jos sulla ois joku bätäng <sukupuoli jota kohtaan et koe kiinnostusta>, niin että et haluais panna sitä?"
"Jos koet seksuaalista kiinnostusta vain osaa ihmisistä kohtaan, et voi tykätä kenestäkään."

Paitsi että aseksuaalille nämä ovat pahempia - seksuaaleilla on kuitenkin jokin kosketuspinta seksuaalisuuteen, joka meiltä puuttuu ja sen takia meille aseksuaaleille voi seksistä ja seksuaalisuudesta puhuminen olla ahdistavampaa, kuin muille.

No mitä tälle asialle pitäisi tehdä?
Ihan ensiksi olisi hyvä, että terveystiedossa opetettaisiin että koko aseksuaalisuus edes on olemassa ja että se ei ole mikään vika ja että luokkatovereiden humanitäärinen velvollisuus ei ole näyttää aseksuaalille pornoa, jotta tämä kokisi seksuaalisia tunteita. Samalla myös aseksuaalien olisi helpompaa tunnistaa oma aseksuaalisuutensa, eikä nuorten aseksuaalien tarvitsisi vuosia miettiä, että mikä minussa on vikana.
Siinä olisi jo alku.

Antti Häkkinen
Aseksuaali, joka kieltäytyy häpeämästä seksuaalisuuttaan (tai sen puutetta)

Lukio ei ole yleissivistävä, eikä valmista yliopistoon.

Sitä tupataan ajatella, että lukion yleissivistävä. Sitä tupataan myös ajatella, että lukio valmistaa yliopistoon.
Kumpikaan väitteistä ei pidä paikkaansa, saati että ne pitäisivät molemmat. Miten voisivatkaan, se kun on vähän joko tai. Jos lukio olisi aidosti yleissivistävä, siinä ei painotettaisi niin vahvasti yliopistoon pääsyä, sitä miten mistäkin saa parhaat pisteet jne. nykyään kun lukio esitetään opiskelijoille siten, että ikäänkuin yliopistoon pääseminen on se "maali".
Tämähän tietysti tarkoittaa, että lukion käyvät opiskelevat aineita, joista eivät ole kiinnostuneita, mutta joista saa hyvät pisteet, eivätkä käy kursseja laaja-alaisesti, vaikka niitä olisi tarjolla. Monet vetävät aineiden, joita eivät kirjoita, pakolliset kurssit hutaisten, koska "ei väliä". Näin ollen se yleissivistys jää syntymättä. Yliopistoon valmistavuudessa taas on se ongelma, että ne aineet, joita kannattaa opiskella päästäkseen opiskelemaan haluamaansa ainetta yliopistoon, eivät liity kyseiseen aineeseen yleensä juuri mitenkään.

Lukiossa puhutaan yliopistoon hakemisesta myös äärimmäisen kirjoituspainotteisesti ja loppujen lopuksi lukion käyville kuva siitä alasta, jota hakee opiskelemaan yliopistoon, syntyy vasta pääsykokeissa - niille, jotka pääsevät sisään todistusvalinnoilla vasta yliopistossa.

Jos lukiosta haluttaisiin yleisivistävä, fokus pitäisi siirtää kokonaan yleissivistävyyteen, silläkin uhalla, että lukio ei toimisi niin helppona pääsylippuna yliopistoon.
Jos taas halutaan, että lukio on vain yliopiston esikartano, tulisi kirjoitukset / pääsykokeet / todistusvalinnat suunnitella kokonaan uusiksi.

Nykyinen järjestelmä, jossa lukioon mennään hankkimaan mahdollisimman hyvät pisteet yliopistojen todistusvalintoihin, opiskellaan aineita, jotka eivät kiinnosta ja jotka eivät liity omaan alaan mihinkään ja jätetään samalla se lukion teoriassa tarjoama yleissivistys saamatta, mennään yliopistoon YO-todistuksella sisään (tai luultavammin joudutaan vielä sittenkin pääsykokeisiin) ja sitten siellä yliopistossa huomataa, että eipäs kyseinen tieteenala kiinnostakaan yhtään, kun hupsistakeikkaa, eipäs tullutkaan siihen yhtään lukiossa tutustuttua, ei palvele oikein ketään.

Antti Häkkinen
Abiturientti, joka jos aloittaisi lukion, suunnittelisi opintonsa jokseenkin eri tavalla

Suomalaisillako muka sisua?

 Kuuntelin Yhden Totuuden sekä Matti Nykäsen kappaletta "Suomi". Ensimmäisen säkeistön lopulla mainitaan, että meillä suomalaisilla "on sisuu ja selkärankaa". Tuo väite pistää miettimään asiaa. Myönnetään, me suomalaiset olimme joskus sisukas kansa, mutta painottaisin sanaa olimme.

Suomalaiset ovat joutuneet aikanaan selviämään vaikka mistä. Ja selvitty on. Mutta onko tuosta entisaikaisesta sisukkuudesta mitään jäljellä?

Vastauksen saa avaamalla vaikkapa Facebookin tai Twitterin.

Suomalainen "sisu" on edelleen mielikuva, jota halutaan pitää esillä ja sitä ollaan niin sisukkaita, kun metsällä kaadetaan hirviä ja uidaan avannossa. Mutta sitten kun pitäisi oikeasti kohdata jotain vaikeaa, jota ei ole aiemmin kohdattu, sitten uikutetaan ja ruikutetaan, eikä suostuta tekemään yhtään mitään.

Otan esimerkin.
Kaikki ovat varmasti kuulleet ilmastotuhosta. Ilmasto lämpenee katastrofaalisen nopeasti ihmisen toiminnan seurauksena. Jokaista tarvitaan tekemään oma osansa. Mitä tämä siis tarkoittaa?
-Vähäpäästöisempää energiaa
-Pienempää kulutusta
-Yksityisautoilun vähentämistä
-Ekologisempaa syömistä

HETKINEN, EI AUTOILIJAA SAA RANGAISTA, YKSITYISAUTOILIJAA KURITETAAN LIIKAA, KASVISSYÖNTI ON IDEOLOGIA JOHON LIITTYY PUIDEN HALAILUA, MINULLA ON OIKEUS SYÖDÄ LIHAA, TURVE ON SUOMESSA TUOTETTUA, SUOMALAINEN TYÖLLISYYS, MIKSI MINUN PITÄISI TEHDÄ MITÄÄN????!!!!!!!! 

Niinpä niin. En edes kärjistänyt. Juuri tuollaista keskustelu on. Eikä ole kyse edes pelkästä ilmastokriisistä. Puhutaanpa sitten vaikka koronapandemiasta. Ihmisille tuntuu olevan kerta kaikkiaan ylitsepääsemättömän vaikeaa käyttää maskia tai olla käymättä ravintoloissa tai baareissa tai välttää muutenkaan tarpeetonta asiointa.

Sisua selvästi löytyy.

Miettikääpäs, jos samalla tavalla olisi ajateltu sotien aikaan? 

MIKSI MINUA RANGAISTAAN, MINULLA ON OIKEUS, EI OLE MINUN VIKA, MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ, MINÄ EN TEE MITÄÄN, MINÄ EN SUOSTU

Mutta ei, silloin kyllä onnistuttiin pitämään mölyt mahassa ja sopeutumaan tilanteeseen.
No nyt varmasti joku tulee valittamaan, että sota on ihan eri asia. Tjaa, koronapandemia on tappanut Suomessa tähän mennessä 805 ihmistä, eikä ole jäämässä tähän. Lapin sota taas tappoi "vain" 774 suomalaista. Ilmastokriisi taas tulee tappamaan kaikki suomalaiset - tai vähintään tuhoamaan Suomen kulttuurin tai yhteiskunnan - ellei nyt toimita. Missään sodassa - tai missään muussakaan kriisissä koskaan - koko Suomi ei ole ollut vaarassa tuhoutua täysin lopullisesti, kulttuurina, kansana, yhteiskuntana ja niin edelleen. Jos sodat olisi hävitty, niin itsenäisyys olisi mennyt, vainot olisivat tulleet ja kaikin puolin hirvittävät ajat olisivat koittaneet. Mutta kaikki ei olisi mennyt. Ilmastokriisissä kaikki menee - pysyvästi.

Vielä kaupan päälle, ne "suomalaisen sisun" perään huutelijat ovat usein vielä samoja, jotka aloittavat päiväkoti-ikäisen tasoisen valituksen, heti kun pitäisi kaupunkialueella liikkua julkisilla, tai edes silloin tällöin korvata pihvi kasvispihvillä. Ja on kerta kaikkiaan vaan niin ylitsepääsemättömän vaikeaa olla lentämättä Porista Helsinkiin ja mennä junalla. Sisua? Hah.

Nämä "sisukkaat suomalaiset" ovat onnistuneet todistamaan varsin tehokkaasti, että se sisu katosi jossain kohtaa jonnekin. Jos sitä kuitenkin vielä jostain löytyy, niin nyt olisi korkea aika näyttää se, sillä nyt sitä sisua sitten tarvittaisiin. Tarvittaisiin sisua ilmastotekoihin! (Ja niiden koronarajoitusen noudattamiseen...)

Antti Häkkinen
suomalainen, joka kovasti haluaisi voida olla ylpeä syntyperästään

Avoin kirje Leena Vilkalle

 Avasin tässä päivänä muutamana Twitterin, sosiaalisen median, jota olen aktivismin myötä oppinut käyttämään päivittäin. Sieltä löytyy kaikki, siellä ovat kaikki. Tuolla ilmastokriisin ja muiden tärkeiden asioiden täyttämän virran keskellä silmiini osui YLEn sivuilla julkaistu kolumni.

Järkytyin kun luin kolumnin. Alaotsikkona oli: "Missä ovat nuoret ympäristövaikuttajat, jotka kirjoittaisivat tai puhuisivat eläinten oikeuksista ja panisivat itsensä likoon luonnon puolesta, kysyy Leena Vilkka." Missäkö? Vaikkapa juuri tässä. Meitä on vähän kaikkialla. Helsingissä, Turussa, Tampereella, Mikkelissä, Kuopiossa, Joensuussa. Vähän joka kaupungissa ja onpa niiden ulkopuolellakin.

On täysin käsittämätöntä, että joltain voi mennä tänä päivänä ohi meidän nuorten ympäristöaktivistien olemassaolo. Olemme toreilla, olemme kaduilla. Olemme lehdissä, olemme radiossa. Olemme uutisissa, olemme somessa. Olemme aina ja kaikkialla. Ja teemme kaikkemme. Voiko tämä todella jäädä joltakulta huomaamatta?

"Wikipedia tunnistaa 13 suomalaista nykyistä ympäristöaktivistia, joista suurin osa on jo vankasti keski-ikäisiä tai vanhempia. Alle 30-vuotiaita ei joukossa ole, enkä itsekään osaa äkkiseltään nimetä yhtäkään. Varmasti heitäkin jo on."

Minulle opetettiin jo ala-asteen ensimmäisillä luokilla, että Wikipediaa ei tule käyttää lähteenä mihinkään. Wikipedian tieto on vajavaista ja usein jopa virheellistä. Joskus olen itse sinne jotain yrittänyt kirjoitella tai korjailla - usein huomatakseni, että tieto ei ollut tarpeeksi "merkittävää", jotta sillä olisi paikka Wikipediassa.
En näe mitään syytä pitää Wikipediaa tai sen  mielivaltaisesti tiedon poistamista äänestävää yhteisöä hyvänä paikkana tutkia mahdollista nuorten aktivistien olemassaoloa. Sen sijaan voisi vaikkapa avata television ja katsoa uutiset. Tai vaikka lähteä ulos kävelemään ja pitää silmät auki.

"Nuoret ovat tulevaisuuden lupauksia – he ovat entistä ympäristötietoisempia, yhä useampi on vegaani, ympäristöaktivismi on heidän arkeaan. Vai onko sittenkään? Olemmeko menossa uudelleen kohti yhä kovempia aikoja, itsekkyyden aikakautta, jossa mikä tahansa ihmisen pienikin etu ylittää aina eläimille ja luonnolle koituvan vaikka kuinka massiivisen haitan"

Nytpä kuulostaa peräti mielenkiintoiselta. Kolumnisti siis tietää, että nuoret välittävät - mutta kyseenalaistaa sen. Nyt haluaisin kuulla perusteluja? Millä perusteella ympäristöaktivismi ei olisi osa meidän arkeamme?
Olen kaksi tuntia viikossa mielenosoituksessa.
Leikkaan videomateriaalia koskien ilmastokriisiä.
Istun useammankin järjestön kokouksissa puhumassa esimerkiksi tapahtumista ja somekampanjoinnista.
Kerään roskia.
Pyrin ja pääsin jopa lukiolaisten liiton piirihallitukseen voidakseni vaikuttaa. Voidakseni tehdä kaikkeni.
Ja viimeisenä, mutta ei ainakaan minulle vähäisempänä: Minä, ihmispelkoinen epäsosiaalinen syrjään vetäytyjä puhuin julkisesti ihmisille ilmastonmuutoksesta. Kerran olen jopa puhunut radiossa. Nämä molemmat kerrat olivat minulle suuria, sillä minulle ihmisten edessä millään tavalla esiintyminen on vaikeaa. Silti tein sen - syystä, jota kutsumme ilmastokriisiksi.
Enkö siis ole aktivisti?

Tämän kaiken voisi sivuuttaa kutsumalla minua poikkeustapaukseksi - mutta kun en ole. Iso osa ihmisistä, joita tunnen, mukaanlukien nykyinen seurustelukumppanini, tekevät näitä samoja asioita. Jotkut vielä enemmän.
Ja näkyvämmin.
Meitä nuoria ympäristöaktivisteja on paljon. Löytyy Fridays For Futurea, löytyy Elokapinaa - löytyy vähän kaikenlaista. Sanoisin, että meitä alle 30-vuotiaita ympäristöaktivisteja on Suomessakin satoja - ja se on näin pienen maan kohdalla jo vähintäänkin kohtalaisesti, eikö totta?

"Maapallo tuhoutuu ihmiskeskeisyyteen. Ihminen on kaiken mitta. Kaikki kuuluu ihmisille, ihminen omistaa kaiken. Aikamme tabu on ihmisten lukumäärä. Ääneen ei saa sanoa, että ihmisiä on liikaa. Ihmiskunta pilaa ilmaston ja täyttää roinallaan, betonilla, muovi- ja elektroniikkajätteillä sekä kemikaaleilla maat ja meret. "
Huoh. Unohtuivatko faktat?
Kuten YLEkin on kirjoittanut, rikkain 1% tuottaa kaksi kertaa enemmän päästöjä kuin köyhemmät 50% maapallon väestöstä.
Väestönkasvu ei ole ongelma, vaan ongelma on se, että rikkaimmat elävät yli varojensa. Muun väittäminen on faktojen sivuuttamista ja ekofasistista puhetta, joka on erittäin haitallista - ja muun muassa haittaa tosiasiallisesti kestävän ilmastopolitiikan tekemistä.
Ongelma ei ole köyhien maiden väestönkasvu, vaikka me rikkaissa maissa kovasti muita haluaisimmekin syytellä. Nyt ei vain ole aika syytellä syyttömiä, vaan tarttua toimeen.

"Pelastavatko aikamme nuoret maapallon? Nyt työelämään nouseva suomalainen Z-sukupolvi ei kuitenkaan tällaisia merkkejä ole näyttänyt. Sieltä ei ole noussut merkittäviä nuoria ympäristövaikuttajia. Merkittävin liikehdintä on liittynyt ilmastonmuutokseen, ruotsalaisen Greta Thunbergin esimerkistä nousseisiin koululakkoihin, jotka nekään eivät ole saavuttaneet suurta suosiota omassa maassamme. Viimeistään korona tukahdutti tämänkin liikehdinnän ja siitä uutisoinnin."

Ai meistä ei ole noussut merkittäviä ympäristövaikuttajia? Noh, tota. Oletko kuullut esimerkiksi Ahokkaan Atesta tai Ojalan Ellenistä?
Se, että sinä et tiedä ikäluokastamme merkittäviä vaikuttajia ei tarkoita, etteikö heitä olisi. Ja vaikuttaa siltä, että tiedät, että me nuoret teemme paljon, muttet vain suostu meitä merkittäviksi vaikuttajiksi määrittelemään.
Tiedätkö, paljonko nuoria on ehdolla kunnallisvaaleissa? Oletko seurannut viimeaikoina kansalaisaloitteita? Oletko lukenut lehtiä? Kyllä meitä on ja olemme saaneeet asioita aikaan. Minkä takia emme siis ole "merkittäviä"?

Merkittävimpänä liikehdintänä näet koululakot. Sanoisin, että siinä olet oikeassa, ne ovat kenties merkittävimmät. Olemme saaneet paljon näkyvyyttä - ja jotkut fossiilituotantoon perustuvat yhtiöt pitävät meitä nuoria ilmastolakkojen ansiosta yhtenä suurimmista uhistaan liiketoiminnalleen.
Heti perään kuitenkin väität, että ne eivät ole saavuttaneet suurta suosiota omassa maassamme.
Vai eivät?

Nämä ilmastolakot alkoivat elokuussa 2018, kun Greta Thunberg aloitti koululakkoilun. Suomessa nämä alkoivat näkyä pikkuhiljaa talven 2018-2019 aikana ja kuulin näistä itse heti vuoden 2019 alussa. Maaliskuussa 2019 olin itse järjestämässä kotiani lähimmässä kaupungissa Mikkelissä mielenosoitusta. Ja ihmisiä oli muuten liikkellä. Paljon.
Me nuoret osoitimme tuolloin, että meitä kiinnostaa. Että me välitämme. Ja että me emme ole hiljaa. Eikä tämä koskenut vain Mikkeliä. Tuona päivänä, 15.3.2019, olimme kaikkialla. Me näyimme. Käsittämätöntä, että tuonkin jälkeen joku kehtaa väitää, että nämä ilmastolakot eivät ole saavuttaneet suurta suosiota Suomessa.
Ja että korona olisi tukahduttanut ilmastolakot ja uutisoinnin niistä... No, eipä oikeastaan.
Ei ole pandemia estänyt minuakaan osoittamatta viikottain mieltä. Toki mielenosoitukset ovat pienempiä, emme todellakaan vähättele pandemiaa. Enkä usko, että kukaan aktiivinen lakkoilija on tämän takia lopettanut. Toimintatavat ovat vain muuttuneet. Teiden ja torien sijaan näymme nykyään somessa. Kannattaa vaikkapa Instagramia ja Twitteriä selailla ja vastikään on perustettu "Fridays For Future Suomi" -niminen Youtube-kanava,  josta löytyy hyvää sisältöä.
Sille ei valitettavasti voi mitään, että uutisoinnissa korona menee kaiken yli ja median toimintaperiaatteet huomioon ottaen se on vain loogista - koronapandemia näkyy tässä ja nyt, joten siitä kirjoitetaan paljon. Ilmastokriisin taas usein ajatellaan olevan kaukana tulevaisuudessa, joten se ei kiinnosta ihmisiä samalla tavalla.
Mutta että koronapandemia olisi tukahduttanut uutisoinnin ilmastolakoista? Pah. Olen itsekin ollut pandemian aikana kahdesti lehdessä ilmastolakkojen takia. Ei, kyllä me näymme yhä. Emme ehkä yhtä paljon kuin ennen pandemiaa - ainakaan vanhempien ikäluokkien silmissä - mutta näymme kuitenkin. Ja oman ikäluokkamme saavutamme yhä sosiaalisen median kautta.

"Onko niin, että tämän päivän lukiolaiset panostavat uraansa eivätkä vaaranna tulevaisuuttaan tuhlaamalla aikaansa mielenosoituksissa seisoskeluun vaan menevät kiltisti kouluunsa? Vaikuttavatko he somessa? "
No ei ole ja siitä on kansanedutajatasollakin valitettu, että nuoret osoittavat mieltä, vaikka pitäisi olla koulussa. Ja somessa vaikutetaan, kuten tulin jo sanoneeksikin. Kuten Vasemmistonuoretkin, myös me ilmastoaktivistit vaikutamme "kaduilla ja kabineteissa".

"Kysyin omilta nuoriltani, onko somessa nuoria ympäristövaikuttajia, jotka kirjoittaisivat siellä eläinten oikeuksista tai puhuisivat luonnon puolesta. Vastaus oli, ettei ole, koska kaikkihan kannattavat jossain määrin eläinten oikeuksia ja ympäristönsuojelua, ei niistä tarvitse erikseen huutaa.

Tästä olen kyllä eri mieltä. Ympäristön, luonnon ja eläinten puolesta pitää huutaa! Äänioikeudettomat eivät voi puolustaa itseään, meidän ihmisten on tehtävä se. Joka päivä, jotta maailma olisi tulevaisuudessa edes hieman yhdenvertaisempi, oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi myös eläimille ja luonnolle. Nuortenkin kannattaa muistaa, että valtaa ei ole koskaan annettu nuorille; nuorten on se itse otettava, jokaisen sukupolven."

En osaa lähteä spekuloimaan, että miksi nuoresi eivät tiedä somen nuoria ympäristövaikuttajia, sillä heitä on.
Jos et muuten usko, niin tähän tulee listaa. Lista ei todellakaan ole täydellinen, tai sisällä välttämättä niitä seuratuimpia somevaikuttajia, vaan lähinnä porukkaa jota itse seuraan. (Ja toki piti omat somet tunkea mukaan)

Facebook:
Atte Ahokas
Ellen Ojala
Emma Sairanen
kuivalainenmaija
Sara Nyman

Instagram:
atte_ahokas
elinarpala
luka_h___
paivan_ekoteko
ojala_ellen
trainfanfin_
viitonen

Twitter:
A_Ahokas
ainofalenius
AV_Valli
EinoSalama
ElinaArpala
Ellahhelena
Ellen_Ojala
eVill_K
HausOfPaYu
J_Jurvanen
kissakuume
LukaHelsto
Mavaasvainio
Nokikanasaurus
p_santeri
Saanaave
TrainFanFinland
TuomoKondie
utumatzon
viitonen

Siitä olen samaa mieltä, että meille nuorille ei anneta valtaa, vaan meidän on otettava se itse. Mutta asia on se, että me teemme sitä jo. Olemme aktiivisia ja osa jopa aktivisteja. Ongelma ei ole se, että me emme huutaisi, ongelma on, että te vanhemmat ikäluokat laitatte korvatulpat korviinne, ettekä kuule meidän huutoamme. Toivoisinkin, että jatkossa jos kirjoitat jotain näin monen ihmisen silmille, vaivautuisit ottamaan edes sen verran selvää asioista, ettet syyttelisi ympäristöasioissa kenties jopa aktiivisinta ikäluokkaa siitä, että eivät olisi aktivisteja.

Antti Häkkinen
Aktivisti ja vittuuntunut ihminen