Yhteiskunta indoktrinoi meistä radikaaleja

Meidän piti esitellä itsemme opiskelijakunnan hallituksen käyttäjätilille. No, tein mielestäni ihan hyvän esittelytekstin,  mutta ei mennyt pitkään kun tuli Whatsappissa viesti, että meidänhän ei pitäisi mainostaa kuuluvamme johonkin radikaaliporukkaan. Tuli yllätyksenä. En itse miellä itseäni mihinkään radikaaliryhmään, joskaan eivät ajatukseni niin kauhean maltillisiakaan ole. Mutta itse näen asian siten, että yhteiskuntamme on paljon radikaalimpi kuin minä itse, joten yhteiskuntamme kontekstissa ajatusmaailmani tuntuu radikaalilta. Asiaa harvemmin tulee mietittyä tältä kantilta, mutta voi olla, että ilman vertailukohtaa omaan yhteiskuntaan mikään ajatus ei olisi radikaali, vaan radikaalius tulee siitä, että ajatukset poikkeavat toisistaan niin paljon.
En ala näitä ajatuksiani, jotka eivät opiskelijakunnan IG-tilille sopineet, tässä sen, kummemmin erittelemään. En halua kenellekkään mitään pahaa (joka jo itsessään erottaa minut aika tavalla tästä yhteiskunnasta), joten yllätyin siitä, että ajatukseni olisivat sellaisia, joita ei saisi tuoda opiskelijakunnan hallituksen kautta julki. Vaikka olemme poliittisesti sitoutumattomia, emme toimi neutraalisti (tästä todisteena ilmastolakot ja pride), mutta näköjään emme saa ajatella liikaa eri tavalla, kuin mitä tässä yhteiskunnassa on totuttu, koska se olisi liian radikaalia. Tää hetki pysäytti mut ajattelemaan, että emme välttämättä osaa ajatella mitään asiaa neutraalisti. Yhteiskuntamme indoktrinoi meitä. Se indoktrinoi meidät ajattelemaan, että yksityisyysomaisuutta pitää olla, demokratia on loistava idea ja niin edelleen. Emme halua lähteä liian kauas mukavuusalueeltamme ja kaikki mukavuusalueemme ulkopuolella on "radikaalia".
Lopputulemana en muuten sitten esitellyt itseäni opiskelijakunnan hallituksen tilillä lainkaan. Syynä lähinnä se, että jos en kerro, että minkä arvojen kohdalle maailmankuvani rakentuu, ei minusta voi saada todenmukaista kuvaa. Jos kerron harrastuksistani ym., niin esittelen sen ihmisen, joka minusta näkyy ulospäin, en sitä, joka olen, eikä valheellisen kuvan itsestäni esittäminen liiemmin kiehdo.
Lopetan Albus Percival Wulfric Brian Dumbledoren (rauha hänen muistolleen) sanoin: "saatan olla yhtä murheellisesti väärässä kuin Humphrey Tupru, joka uskoi että aika on kypsä juustonoidankattilalle."