Avasin tässä päivänä muutamana Twitterin, sosiaalisen median, jota olen aktivismin myötä oppinut käyttämään päivittäin. Sieltä löytyy kaikki, siellä ovat kaikki. Tuolla ilmastokriisin ja muiden tärkeiden asioiden täyttämän virran keskellä silmiini osui YLEn sivuilla julkaistu kolumni.
Järkytyin kun luin kolumnin. Alaotsikkona oli: "Missä ovat nuoret ympäristövaikuttajat, jotka kirjoittaisivat tai puhuisivat eläinten oikeuksista ja panisivat itsensä likoon luonnon puolesta, kysyy Leena Vilkka." Missäkö? Vaikkapa juuri tässä. Meitä on vähän kaikkialla. Helsingissä, Turussa, Tampereella, Mikkelissä, Kuopiossa, Joensuussa. Vähän joka kaupungissa ja onpa niiden ulkopuolellakin.
On täysin käsittämätöntä, että joltain voi mennä tänä päivänä ohi meidän nuorten ympäristöaktivistien olemassaolo. Olemme toreilla, olemme kaduilla. Olemme lehdissä, olemme radiossa. Olemme uutisissa, olemme somessa. Olemme aina ja kaikkialla. Ja teemme kaikkemme. Voiko tämä todella jäädä joltakulta huomaamatta?
"Wikipedia tunnistaa 13 suomalaista nykyistä ympäristöaktivistia, joista suurin osa on jo vankasti keski-ikäisiä tai vanhempia. Alle 30-vuotiaita ei joukossa ole, enkä itsekään osaa äkkiseltään nimetä yhtäkään. Varmasti heitäkin jo on."
Minulle opetettiin jo ala-asteen ensimmäisillä luokilla, että Wikipediaa ei tule käyttää lähteenä mihinkään. Wikipedian tieto on vajavaista ja usein jopa virheellistä. Joskus olen itse sinne jotain yrittänyt kirjoitella tai korjailla - usein huomatakseni, että tieto ei ollut tarpeeksi "merkittävää", jotta sillä olisi paikka Wikipediassa.
En näe mitään syytä pitää Wikipediaa tai sen mielivaltaisesti tiedon poistamista äänestävää yhteisöä hyvänä paikkana tutkia mahdollista nuorten aktivistien olemassaoloa. Sen sijaan voisi vaikkapa avata television ja katsoa uutiset. Tai vaikka lähteä ulos kävelemään ja pitää silmät auki.
"Nuoret ovat tulevaisuuden lupauksia – he ovat entistä ympäristötietoisempia, yhä useampi on vegaani, ympäristöaktivismi on heidän arkeaan. Vai onko sittenkään? Olemmeko menossa uudelleen kohti yhä kovempia aikoja, itsekkyyden aikakautta, jossa mikä tahansa ihmisen pienikin etu ylittää aina eläimille ja luonnolle koituvan vaikka kuinka massiivisen haitan"
Nytpä kuulostaa peräti mielenkiintoiselta. Kolumnisti siis tietää, että nuoret välittävät - mutta kyseenalaistaa sen. Nyt haluaisin kuulla perusteluja? Millä perusteella ympäristöaktivismi ei olisi osa meidän arkeamme?
Olen kaksi tuntia viikossa mielenosoituksessa.
Leikkaan videomateriaalia koskien ilmastokriisiä.
Istun useammankin järjestön kokouksissa puhumassa esimerkiksi tapahtumista ja somekampanjoinnista.
Kerään roskia.
Pyrin ja pääsin jopa lukiolaisten liiton piirihallitukseen voidakseni vaikuttaa. Voidakseni tehdä kaikkeni.
Ja viimeisenä, mutta ei ainakaan minulle vähäisempänä: Minä, ihmispelkoinen epäsosiaalinen syrjään vetäytyjä puhuin julkisesti ihmisille ilmastonmuutoksesta. Kerran olen jopa puhunut radiossa. Nämä molemmat kerrat olivat minulle suuria, sillä minulle ihmisten edessä millään tavalla esiintyminen on vaikeaa. Silti tein sen - syystä, jota kutsumme ilmastokriisiksi.
Enkö siis ole aktivisti?
Tämän kaiken voisi sivuuttaa kutsumalla minua poikkeustapaukseksi - mutta kun en ole. Iso osa ihmisistä, joita tunnen, mukaanlukien nykyinen seurustelukumppanini, tekevät näitä samoja asioita. Jotkut vielä enemmän.
Ja näkyvämmin.
Meitä nuoria ympäristöaktivisteja on paljon. Löytyy Fridays For Futurea, löytyy Elokapinaa - löytyy vähän kaikenlaista. Sanoisin, että meitä alle 30-vuotiaita ympäristöaktivisteja on Suomessakin satoja - ja se on näin pienen maan kohdalla jo vähintäänkin kohtalaisesti, eikö totta?
"Maapallo tuhoutuu ihmiskeskeisyyteen. Ihminen on kaiken mitta. Kaikki kuuluu ihmisille, ihminen omistaa kaiken. Aikamme tabu on ihmisten lukumäärä. Ääneen ei saa sanoa, että ihmisiä on liikaa. Ihmiskunta pilaa ilmaston ja täyttää roinallaan, betonilla, muovi- ja elektroniikkajätteillä sekä kemikaaleilla maat ja meret. "
Huoh. Unohtuivatko faktat?
Kuten YLEkin on kirjoittanut, rikkain 1% tuottaa kaksi kertaa enemmän päästöjä kuin köyhemmät 50% maapallon väestöstä.
Väestönkasvu ei ole ongelma, vaan ongelma on se, että rikkaimmat elävät yli varojensa. Muun väittäminen on faktojen sivuuttamista ja ekofasistista puhetta, joka on erittäin haitallista - ja muun muassa haittaa tosiasiallisesti kestävän ilmastopolitiikan tekemistä.
Ongelma ei ole köyhien maiden väestönkasvu, vaikka me rikkaissa maissa kovasti muita haluaisimmekin syytellä. Nyt ei vain ole aika syytellä syyttömiä, vaan tarttua toimeen.
"Pelastavatko aikamme nuoret maapallon? Nyt työelämään nouseva suomalainen Z-sukupolvi ei kuitenkaan tällaisia merkkejä ole näyttänyt. Sieltä ei ole noussut merkittäviä nuoria ympäristövaikuttajia. Merkittävin liikehdintä on liittynyt ilmastonmuutokseen, ruotsalaisen Greta Thunbergin esimerkistä nousseisiin koululakkoihin, jotka nekään eivät ole saavuttaneet suurta suosiota omassa maassamme. Viimeistään korona tukahdutti tämänkin liikehdinnän ja siitä uutisoinnin."
Ai meistä ei ole noussut merkittäviä ympäristövaikuttajia? Noh, tota. Oletko kuullut esimerkiksi Ahokkaan Atesta tai Ojalan Ellenistä?
Se, että sinä et tiedä ikäluokastamme merkittäviä vaikuttajia ei tarkoita, etteikö heitä olisi. Ja vaikuttaa siltä, että tiedät, että me nuoret teemme paljon, muttet vain suostu meitä merkittäviksi vaikuttajiksi määrittelemään.
Tiedätkö, paljonko nuoria on ehdolla kunnallisvaaleissa? Oletko seurannut viimeaikoina kansalaisaloitteita? Oletko lukenut lehtiä? Kyllä meitä on ja olemme saaneeet asioita aikaan. Minkä takia emme siis ole "merkittäviä"?
Merkittävimpänä liikehdintänä näet koululakot. Sanoisin, että siinä olet oikeassa, ne ovat kenties merkittävimmät. Olemme saaneet paljon näkyvyyttä - ja jotkut fossiilituotantoon perustuvat yhtiöt pitävät meitä nuoria ilmastolakkojen ansiosta yhtenä suurimmista uhistaan liiketoiminnalleen.
Heti perään kuitenkin väität, että ne eivät ole saavuttaneet suurta suosiota omassa maassamme.
Vai eivät?
Nämä ilmastolakot alkoivat elokuussa 2018, kun Greta Thunberg aloitti koululakkoilun. Suomessa nämä alkoivat näkyä pikkuhiljaa talven 2018-2019 aikana ja kuulin näistä itse heti vuoden 2019 alussa. Maaliskuussa 2019 olin itse järjestämässä kotiani lähimmässä kaupungissa Mikkelissä mielenosoitusta. Ja ihmisiä oli muuten liikkellä. Paljon.
Me nuoret osoitimme tuolloin, että meitä kiinnostaa. Että me välitämme. Ja että me emme ole hiljaa. Eikä tämä koskenut vain Mikkeliä. Tuona päivänä, 15.3.2019, olimme kaikkialla. Me näyimme. Käsittämätöntä, että tuonkin jälkeen joku kehtaa väitää, että nämä ilmastolakot eivät ole saavuttaneet suurta suosiota Suomessa.
Ja että korona olisi tukahduttanut ilmastolakot ja uutisoinnin niistä... No, eipä oikeastaan.
Ei ole pandemia estänyt minuakaan osoittamatta viikottain mieltä. Toki mielenosoitukset ovat pienempiä, emme todellakaan vähättele pandemiaa. Enkä usko, että kukaan aktiivinen lakkoilija on tämän takia lopettanut. Toimintatavat ovat vain muuttuneet. Teiden ja torien sijaan näymme nykyään somessa. Kannattaa vaikkapa Instagramia ja Twitteriä selailla ja vastikään on perustettu "Fridays For Future Suomi" -niminen Youtube-kanava, josta löytyy hyvää sisältöä.
Sille ei valitettavasti voi mitään, että uutisoinnissa korona menee kaiken yli ja median toimintaperiaatteet huomioon ottaen se on vain loogista - koronapandemia näkyy tässä ja nyt, joten siitä kirjoitetaan paljon. Ilmastokriisin taas usein ajatellaan olevan kaukana tulevaisuudessa, joten se ei kiinnosta ihmisiä samalla tavalla.
Mutta että koronapandemia olisi tukahduttanut uutisoinnin ilmastolakoista? Pah. Olen itsekin ollut pandemian aikana kahdesti lehdessä ilmastolakkojen takia. Ei, kyllä me näymme yhä. Emme ehkä yhtä paljon kuin ennen pandemiaa - ainakaan vanhempien ikäluokkien silmissä - mutta näymme kuitenkin. Ja oman ikäluokkamme saavutamme yhä sosiaalisen median kautta.
"Onko niin, että tämän päivän lukiolaiset panostavat uraansa eivätkä vaaranna tulevaisuuttaan tuhlaamalla aikaansa mielenosoituksissa seisoskeluun vaan menevät kiltisti kouluunsa? Vaikuttavatko he somessa? "
No ei ole ja siitä on kansanedutajatasollakin valitettu, että nuoret osoittavat mieltä, vaikka pitäisi olla koulussa. Ja somessa vaikutetaan, kuten tulin jo sanoneeksikin. Kuten Vasemmistonuoretkin, myös me ilmastoaktivistit vaikutamme "kaduilla ja kabineteissa".
"Kysyin omilta nuoriltani, onko somessa nuoria ympäristövaikuttajia, jotka kirjoittaisivat siellä eläinten oikeuksista tai puhuisivat luonnon puolesta. Vastaus oli, ettei ole, koska kaikkihan kannattavat jossain määrin eläinten oikeuksia ja ympäristönsuojelua, ei niistä tarvitse erikseen huutaa.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Ympäristön, luonnon ja eläinten puolesta pitää huutaa! Äänioikeudettomat eivät voi puolustaa itseään, meidän ihmisten on tehtävä se. Joka päivä, jotta maailma olisi tulevaisuudessa edes hieman yhdenvertaisempi, oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi myös eläimille ja luonnolle. Nuortenkin kannattaa muistaa, että valtaa ei ole koskaan annettu nuorille; nuorten on se itse otettava, jokaisen sukupolven."
En osaa lähteä spekuloimaan, että miksi nuoresi eivät tiedä somen nuoria ympäristövaikuttajia, sillä heitä on.
Jos et muuten usko, niin tähän tulee listaa. Lista ei todellakaan ole täydellinen, tai sisällä välttämättä niitä seuratuimpia somevaikuttajia, vaan lähinnä porukkaa jota itse seuraan. (Ja toki piti omat somet tunkea mukaan)
Facebook:
Atte Ahokas
Ellen Ojala
Emma Sairanen
kuivalainenmaija
Sara Nyman
Instagram:
atte_ahokas
elinarpala
luka_h___
paivan_ekoteko
ojala_ellen
trainfanfin_
viitonen
Twitter:
A_Ahokas
ainofalenius
AV_Valli
EinoSalama
ElinaArpala
Ellahhelena
Ellen_Ojala
eVill_K
HausOfPaYu
J_Jurvanen
kissakuume
LukaHelsto
Mavaasvainio
Nokikanasaurus
p_santeri
Saanaave
TrainFanFinland
TuomoKondie
utumatzon
viitonen
Siitä olen samaa mieltä, että meille nuorille ei anneta valtaa, vaan meidän on otettava se itse. Mutta asia on se, että me teemme sitä jo. Olemme aktiivisia ja osa jopa aktivisteja. Ongelma ei ole se, että me emme huutaisi, ongelma on, että te vanhemmat ikäluokat laitatte korvatulpat korviinne, ettekä kuule meidän huutoamme. Toivoisinkin, että jatkossa jos kirjoitat jotain näin monen ihmisen silmille, vaivautuisit ottamaan edes sen verran selvää asioista, ettet syyttelisi ympäristöasioissa kenties jopa aktiivisinta ikäluokkaa siitä, että eivät olisi aktivisteja.
Antti Häkkinen
Aktivisti ja vittuuntunut ihminen
