Muutama sana itsenäisyyspäivästä

 Mulle kävi taas tänäkin vuonna niin, että unohdin kirjottaa valmiiksi jonkun jutun itsenäisyyspäivälle, mutta sävelletääs nyt jotain.
Aattelin nyt olla ensinnäkin puhumatta mitään sodasta.
Yleensä itsenäiysyyspäivänä puhutaan hirveästi sodista ja en itse tykkää tästä hirveesti, ihan vaan siitä syystä, että mun mielestä on tosi surullista, jos maa ei osaa olla ylpeä muusta, kuin käymistään sodista.
Toinen asia, mistä olen ainakin itse nähnyt todella paljon puhetta itsenäisyyspäivisin, on urheilu. Tai vielä tarkemmin jääkiekko.
Jääkiekkokisoista on saatu aikaiseksi jonkinlainen kansallisuuden symboli. Et ole suomalainen, ellet isoon ääneen kannata Suomea jäkkiekkokisoissa tai jotain sinne päin.
Niinkuin... miksi?
Jääkiekko on yksi viihteen muoto. Niitä on miljoona muutakin ja vieläpä sellaisia, joissa Suomi on kansainvälisissä vertailuissa parempi, kuin jääkiekossa.
En minäkään pakota ketään kuuntelemaan suomalaista folk metallia tai katsomaan suomalaisia animaatiosarjoja tai sano, että ne jotka eivät pidä näistä, eivät ole suomalaisia, vaikka itse niistä pidänkin.
Ja toisekseen - jääkiekossa ei edes pelata kansallisuuden mukaan, vaan kansalaisuuden ja nämä kaksi asiaa voitaisiin Suomessakin oppia pikkuhiljaa erottamaan.
Suomi ei ole kansallisvaltio, eikä koskaan ole ollutkaan. Meillä on aina ollut saamelaisia, karjalaisia ja vaikka ketä. Koko konsepti "suomalaiset" lyötiin kasaan Ruotsin vallan aikana useasta eri heimosta.
Itse jättäisin koko naurettavan käsityksen "yhtenäisistä suomalaisista" historiaan ja keskittyisin juhlistamaan sitä, mitä Suomi oikeasti on.
Ja myös muistamaan, mitä Suomi on ollut, vaikkei se aina niin mukavaa muisteltavaa ole. Sinne mahtuu yllättävän hirveitä asioita, joita on vain pakko hävetä.
Ja miksi sitten haluan muistaa ne tänä juhlapäivänä?
Koska ne hirveät asiat, mitä Suomen menneisyydessä on tapahtunut ovat nimenomaan menneisyyttä. Ne ovat asioita, jotka kertovat, että miten paljon Suomi on kehittynyt ja miten turvallinen maa tämä oikeasti tänä päivänä on.
En usko, että Viipurin verilöylyn kaltainen etninen puhdistus tapahtuisi nykypäivän Suomessa. Nykypäivän Suomessa ei lavasteta kommunisteja syyllisiksi murhiin heidän poliittisten ajatustensa takia. Suomessa ei ole enää kuolemantuomiota. Nykypäivän Suomessa ei kohdella karjalaisia tai saamelaisia niin kaltoin, kuin heitä on aiemmin kohdeltu, vaikka parannettavaa yhä on.
Tämä on myös yksi asia, joka on näin itsenäisyyspäivänä hyvä muistaa. Parannettavaa on, on aina ollutkin ja tulee aina olemaan. En pidä isänmaallisena ajatella, että Suomi on nyt täydellinen ja sen on pysyttävä tällaisena.
Isänmaallista on haluta parantaa Suomea entisestään.
Katsoa peiliin, nähdä omat virheet ja todeta, että tämä asia täytyy tehdä paremmin.
Esimerkiksi tänä syksynä Suomi on saanut muualla Euroopassa huonoa julkisuutta paikoitellen surkeasta eläintensuojelustaan ja huonosta metsänhoitokulttuuristaan. Liian matalasta sosiaaliturvasta on tullut noottia EU:n suunnalta jo pidemmän aikaa (ja Suomen sosiaaliturvan tasosta voisin näin opiskelijana puhua suhteellisen paljon).  Nämä kaikki on asioita, joissa on myönnettävä, että hei, me ollaan tehty asiat huonosti. Tehdään ne paremmin.
Suomessa on niin paljon asioita, joista olen itse kiitollinen. Kuten se, että astmaa ei pidetä enää mielenterveyshäiriönä, tai että aseksuaalisuus tunnustetaan seksuaaliseksi suuntaukseksi. Nuo kaksi ovat asioita, joissa on menty Suomessa päin helvettiä, mutta virheet on nähty ja korjattu.
Toivon, että jonain päivänä tulevaisuudessa Suomen silloiset kansalaiset voivat olla kiitollisia siitä, että tämän päivän ongelmat on korjattu.

Suomi on paljon muutakin kuin talvisodan sissipataljoona tai jääkiekon miesten maajoukkue, ja - anteeksi mielipiteeni, mutta yksi asioista Suomessa, joista totisesti olen kiitollinen, on mielipiteenvapaus - tämä Suomen jääkiekkohomma on ihan pelleilyä. Naisten jääkiekko ei kiinnosta Suomessa ketään ja miesten jääkiekossa on saatu mestaruus mitä, kolme kertaa, eivätkä nekään niin kummoisia saavutuksia ole. Joka vuosihan sen joku voittaa ja tokkopa sitäkään voittoa viikon päästä kukaan muistaa, paitsi voittaja itse.
Jos haetaan Suomen lähihistoriasta jotain voittoa, jolla oikeasti on väliä, niin heittäisin, että Lordin Euroviisu-voitto. Se oli jotain omaperäistä, monella tapaa hyvin suomalaista ja se oli jotain, joka herätti oikeasti huomiota. Lordi teki historiaa ja on ainakin minun mielestäni yksi maailman kovimmista hevibändeistä. Se, että Suomessa on maailman rikkain hevikulttuuri, on muuten yksi asia, jota ei taideta kovin usein itsenäisyyspäivänä nostaa esille?
Menee jo vähän sivuraiteille, mutta haluan vielä lisätä, että mielestäni on sääli, että Lordi on tuomittu kantamaan ikuista vitsibändin leimaa Suomessa ja jos oikeasti haluaa nähdä Lordia livenä, niin pitää mennä ulkomaille. (Olen suolainen tästä asiasta, koska niillä on aina kunnon show ja haluan oikeasti nähdä sen shown livenä)

Juhlin itsenäisyyspäivää unohtamalla hetkeksi sen, että tuntuu kuin koko yhteiskunta yrittäisi kaikin voimin tuhota minut.
Kävin toissapäivänä Prismassa ja hankin uunituoreen sämpylän 80 sentillä. Ei ehkä kuulosta isolta jutulta, mutta miettikääpä miten paljon halvinta reissumiestä sillä rahalla saa.
Keitän seuraavaksi jotain mausteriisiä, mikä nyt ei välttämättä niin kovin perinteistä suomalaista ole, mutta tätä Suomi on tänään. Voit mennä isoon kauppaan ja hankkia melkein mihin tahansa ruokakulttuuriin kuuluvia asioita.
Syön pakastettua piparkakkutaikinaa ja juon vaaleaa glögiä. Menisin saunaan, mutta tämän opiskelija-asuntolan kaikki saunavuorot ehdittiin varata, ennen kuin minä kerkesin.
Illalla lähden tapaamaan muutamaa muuta Fridays For Future -aktivistia, koska - kuten jo sanoin - Suomessa on yhä erittäin paljon vikaa ja vakaa aikomukseni on isänmaalliseksi itseni mieltävänä suomalaisena jättää jälkeeni vielä parempi Suomi, kuin mihin synnyin.

Että eipä tässä muuta kuin Suomi Finland Perkele ja hyvää itsenäisyyspäivää!


Antti Häkkinen
Itsenäisen Suomen kohtalaisen ylpeä kansalainen