Raha vai tulevaisuus

Koekaivauksiin Saimaan rannalla on myönnetty lupa. Mikäli tulokset ovat suotuisat, se saattaa johtaa kaivoksen avaamiseen. Vastustan.

Miksi? Enkö näe ristiriitaa, että haluan sähköautoja, mutten kaivoksia? Antaakas, kun kerron.

Vastustanko kaivostoimintaa? En.
Vastustanko kaivostoimintaa Saimaan Savossa? En.
Se, mitä vastustan, on se, miten se hoidettaisiin nyt.

Talvivaara, Kevitsa, kaikki nämä Suomen kaivosteollisuuden sankaritarinat tuntuvat olevan tätä tasoa. Jätteet vesistöön, hieman rahaa sijoittajille ja korjaamaton vahinko Suomen luonnolle. Kevitsalainen kaivosmies kiteytti asian: "Rahat menee muille maille, jätteet pysyy täällä." Kaivettua malmimäärää teollisuus ei pitkään hyödynnä, mutta Suomessa kärsimme saastuneesta ympäristöstä sukupolvien ajan.
Ei pidä olla lapsellinen, tulemme tarvitsemaan malmia tulevaisuudessakin. Käytämme koko ajan malmista jalostettuja asioita. Emme ole täällä mitenkään erityisoikeutettuja olemaan vailla kaivoksia - kaikkialla on luontoa. Mutta kaivostoimintaa ei ole pakko hoitaa niin, että se pilaa luontoa.
Suomen kaivoslaki pitää uusia kokonaan. Ennen sitä, yhtään uutta kaivosta ei saisi avata ja olisi kiva jos nykyisetkin saataisiin kiinni, kunnes laki on uusittu.
Ei ihmisellä ole mitään oikeutta tuhota luontoa. Kaivostoiminta tulee hoitaa luonnon ehdoilla. Minähän en katso sivusta, kun Saimaan norpat myrkytetään vain jotta päästäisiin hieman halvemmalla. Kaivostoiminta pitää hoitaa, mutta ehdottomasti luonnon ehdoilla.

Antti Häkkinen
Maapallon alivuokralainen

Oikeus hyvästellä oma lukio

Valtioneuvosto on antanut määräyksen koulujen avautumisesta. Lukioista emme ole saaneet määräyksiä 14.5. jälkeisestä ajasta. Mikkelin kaupungin häiriötilanteiden johtoryhmä on kuitenkin päättänyt, että lukiot pysyvät Mikkelissä kesälomaan asti kiinni. Päätös on sanalla sanoen omituinen, sillä lukioissa etäopetus on huomattavasti huonompi ratkaisu kuin peruskouluissa. Lukioissa tarvitaan enemmän pistokokeita, ryhmätöitä, kokeellsta oppimista ja yksilöllistä apua, jotta kaikki kykenevät oppimaan asian. Hyvät pärjäävät aina, mutta lukioiden heikommille opiskelijoille tämä on vaikeaa aikaa.
Mielenkiintoisena seikkana voidaan ptiää myös sitä, että peruskouluissa kahden viimeisen viikon aikana ei käytännössä enää opiskella, sillä numerot ovat jo annettu. Lapset siis pääsevät (monet omasta mielestään joutuvat) lähiopetukseen lähinnä sosiaalisista syistä, nähdäkseen toisensa vielä kerran ennen kesälomaa - tai kuudesluokkalaisten ja etenkin yhdeksäsluokkalaisten tapauksessa kyseisestä koulusta lähtöä ja hajaantumista.
Nuo syyt ovat kuitenkin lukioihin verrattuna lievät. Lukiolla vielä viimeisenä päivinä on koe ja opetusta tulee koeviikon alkuun asti. Mikäli lukiot avattaisiin, ehdittäisiin pitää vielä muutama kertaustunti, jotka ovat joillekkin opiskelijoille erittäin tärkeitä. Muuten voi olla, että kurssin asiat pitää opetella kesälomalla tai käydä sama kurssi ensi vuonna uudelleen. Joskaan toisen vuoden opiskelijoille tai varsinkaan abeille tämä ei ole käytännössä enää mahdollista.
Sitten ne sosiaaliset syyt. Peruskoulun jälkeen ihmiset eivät yleensä vielä muuta minnekkään. Silloin haetaan lähiseudulle samoihin lukioihin ja samoihin ammattikouluihin. Silloin pysytään vielä yhteyksissä ja tavataan aina silloin tällöin. Mutta entä lukion jälkeen? Ehei. Lukion jälkeen ihmiset hajaantuvat eri puolille Suomea, osa jopa ulkomaille. Lukiolaisille olisi taatusti tärkeämpää nähdä vielä kerran ennen kesää.
No, on ymmärrettävää, että koronatoimissa on pidettävä tarkka linja. Mikkelin kaltaisessa vajaan 800 opiskelijan megalukiossa on omat riskinsä - aika suuretkin. Mutta entäs Ristiina?
Ristiinan lukiossa on suunnilleen 70 opiskelijaa. Paitsi että tässä jaksossa vain 30, sillä abit (paitsi neljään vuoteen käyvät) ovat lähteneet ja ykkösvuotelaiset ovat keskustassa. Mikkelin kaupunki on päättänyt lakkauttaa siihen liitetyn Ristiinan kunnan lukion, vaikka kuntaliitosta aikanaan perusteltiin palvelujen säilyttämisellä - ja Ristiinan alue Euroopan suurimman vaneritehtaan kanssa lienee Mikkelin tärkeimpiä tulonlähteitä. Vaikka ristiinalaiset saavatkin jatkaa keskustassa omina ohjausryhminään, tulee yhteisö särkymään, kun opiskelijat hajaantuvat eri kurssiryhmiin. Nyt olisi Ristiinan toisen vuoden opiskelijoiden viimeinen jakso yhdessä, yhtenä yhteisönä. Paittsi että se on nyt viety heiltä.
Ristiinan lukion opiskelijoilla on tämän vuoden aikana ollut yksi jakso, jolloin on ollut pakko opiskella keskustassa. Toisen vuoden opsikelijoilla kyseinen jakso oli muuten sattumoisin viime jakso. Toisen vuoden opiskelijat ovat siis päässeet olemaan omassa "kotilukiossaan" viimeksi helmikuussa, luonnollisesti siinä uskossa, että vielä kerran he pääsevät omaan lukioonsa. Nyt tämä kuitenkin tylysti vietiin heiltä.
Vähintä, mitä Mikkelin kaupunki voisi tehdä, olisi päästää ristiinalaiset vielä viimeisen puolen kuukauden ajaksi omaan lukioonsa.

Sitten tärkein kohta. SINÄ VOIT VAIKUTTAA! Kaikki mikkeliläiset: allekirjoittakaa tämä kuntalaisaloite! Annetaan ristiinalaisten olla vielä kerran yhdessä, ennen kuin heidät erotetaan pakolla.

Antti Häkkinen
mikkeliläinen ja ihminen

Yhteiskunta indoktrinoi meistä radikaaleja

Meidän piti esitellä itsemme opiskelijakunnan hallituksen käyttäjätilille. No, tein mielestäni ihan hyvän esittelytekstin,  mutta ei mennyt pitkään kun tuli Whatsappissa viesti, että meidänhän ei pitäisi mainostaa kuuluvamme johonkin radikaaliporukkaan. Tuli yllätyksenä. En itse miellä itseäni mihinkään radikaaliryhmään, joskaan eivät ajatukseni niin kauhean maltillisiakaan ole. Mutta itse näen asian siten, että yhteiskuntamme on paljon radikaalimpi kuin minä itse, joten yhteiskuntamme kontekstissa ajatusmaailmani tuntuu radikaalilta. Asiaa harvemmin tulee mietittyä tältä kantilta, mutta voi olla, että ilman vertailukohtaa omaan yhteiskuntaan mikään ajatus ei olisi radikaali, vaan radikaalius tulee siitä, että ajatukset poikkeavat toisistaan niin paljon.
En ala näitä ajatuksiani, jotka eivät opiskelijakunnan IG-tilille sopineet, tässä sen, kummemmin erittelemään. En halua kenellekkään mitään pahaa (joka jo itsessään erottaa minut aika tavalla tästä yhteiskunnasta), joten yllätyin siitä, että ajatukseni olisivat sellaisia, joita ei saisi tuoda opiskelijakunnan hallituksen kautta julki. Vaikka olemme poliittisesti sitoutumattomia, emme toimi neutraalisti (tästä todisteena ilmastolakot ja pride), mutta näköjään emme saa ajatella liikaa eri tavalla, kuin mitä tässä yhteiskunnassa on totuttu, koska se olisi liian radikaalia. Tää hetki pysäytti mut ajattelemaan, että emme välttämättä osaa ajatella mitään asiaa neutraalisti. Yhteiskuntamme indoktrinoi meitä. Se indoktrinoi meidät ajattelemaan, että yksityisyysomaisuutta pitää olla, demokratia on loistava idea ja niin edelleen. Emme halua lähteä liian kauas mukavuusalueeltamme ja kaikki mukavuusalueemme ulkopuolella on "radikaalia".
Lopputulemana en muuten sitten esitellyt itseäni opiskelijakunnan hallituksen tilillä lainkaan. Syynä lähinnä se, että jos en kerro, että minkä arvojen kohdalle maailmankuvani rakentuu, ei minusta voi saada todenmukaista kuvaa. Jos kerron harrastuksistani ym., niin esittelen sen ihmisen, joka minusta näkyy ulospäin, en sitä, joka olen, eikä valheellisen kuvan itsestäni esittäminen liiemmin kiehdo.
Lopetan Albus Percival Wulfric Brian Dumbledoren (rauha hänen muistolleen) sanoin: "saatan olla yhtä murheellisesti väärässä kuin Humphrey Tupru, joka uskoi että aika on kypsä juustonoidankattilalle."