Usein viimeistä seuraa ensimmäinen, sillä loppu on lähinnä jonkin uuden alku. Myös kirkkovuoden viimeistä sunnuntaita, eli tuomiosunnuntaita, seurasi uuden kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai, eli ensimmäinen adventtisunnuntai. Sunnuntai, joka on lupaus lähestyvästä Joulusta. Tänä vuonna tuo sunnuntai sattuikin joulukuun ensimmäiselle päivälle, joka seuraa marraskuun viimeistä päivää. Marraskuun viimeisenä päivänä oli kalenterissa nimet "Antero, Antti, Atte". Nämä nimet lienee johdettu Andreaasta, jonka päivä tuo 30.11. on. Pyhä Andreas taas oli pohjoisen apostoli, vaikkakin vaikutti tiettävästi lähinnä Pohjois-Ukrainassa. Hänellä oli kuitenkin suuri vaikutus kristinuskon leviämiseen tänne pohjolan perukoille. Meille Suomeen kristillinen usko saapui tiettävästi 900-luvulla idästä.
Nimi Andreas tarkoittaa muuten miehekästä. Kuvaa miestä, sillä kyllähän Andreas oli melkoinen äijä. Vaikken hänestä paljoa tiedäkkään, olen saanut häneltä yhden suhteellisen merkityksellisen asian: nimen. Nimeni on sellainen, jota koen voivani kantaa ylpeydellä. Siksipä tämä blogi, jolla aloitan jälleen uudenlaisen bloggauksen taipaleen, on minun omalla nimelläni.
Taustoitetaanpas tätä hieman:
Perustin ensimmmäisen blogini keväällä 2015. Kirjoitin sinne omista harrastuksistani. Tämän jälkeen olen perustanut blogeja vähän joka asialle. Lopulta perustin yhden blogin täysin omaksi blogikseni. Kyseinen blogi ei sitten kuitenkaan jäänyt pysyväksi. Tajusin sellaisen asian, että voidakseni kirjoittaa henkilökohtaisista asioista, minun tulee perustaa anonyymi blogi. Sellaisen sitten perustin ja sinne minä sitten kirjoittelen. Vanhat blogit löytyvät yhä netistä, mutta niiden rauniot rapistuvat. Noille raunioille syntyy nyt tämä blogi. Perustin tämän blogi, jotta minulla olisi joku kanava ilmaista mielipiteeni perustellen. En koe voivani käyttää sosiaalista mediaa tähän. Siellä kaikki hukkuu kaiken muun alle. Pitää twiitata kuva linnusta, tai kirjoittaa Faceen jotain huonosti nukutusta yöstä ja laittaa Instagramiin joku kuva talvisesta maisemasta. Turhuus peittää kaiken asian alleen.
Vanhojen turhakeblogien loppu on tämän uuden blogin alku. Ja kuten loppua seuraa alku, seuraa ensimmäistä toinen. Toinen tarina, toista tajunnanvirtaa, toisessa ajassa ja paikassa. Mitä, missä ja milloin, sen näemme sitten.
torstai 5. joulukuuta 2019
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Korvatunturi: Lakot eivät uhkaa joululahjojen jakoa
Työtaistelut | Tänään Joulupukin ja tonttujen välisissä neuvotteluissa tapahtui käänne, kun tontut hyväksyivät porojen hoidon, sekä lahjoj...
-
Vietimme 6.4.2021 ensimmäistä kertaa koskaan kansainvälistä aseksuaalisuuden päivää. Päivä sai Suomessa niinkin paljon mediajulkisuutta, ett...
-
Avasin tässä päivänä muutamana Twitterin, sosiaalisen median, jota olen aktivismin myötä oppinut käyttämään päivittäin. Sieltä löytyy kaikk...
-
Rakastan Savoa. Kaikkea siinä. Sen maisemia ja maastonmuotoa, murretta ja ruokaa. Syksyä ja talvea. Loskaa ja räntää. Taloja. Kujia. Traktor...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti