Jälleen kerran vuosi vaihtuu. Tämä vuoden vaihtuminen on jokavuotinen tapaus. Jokavuotinen tapaus on myös uudenvuodenlupaukset. Ai, että. Sitä varmaan pitäisi taas luvata, kuinka ensi vuonna liikkuu vähän enemmän, on ahkerampi, tekee enemmän sitä, tekee enemmän tätä, ja näin pois päin. Ongelmana tälläisessä olemme me itse. Ei ihminen muutu yhdessä yössä. Toki me muutumme, mutta hitaasti, ajan kuluessa. En minäkään ole tänään sama ihminen, kuin mitä olin 31.12.2018. Mutta väitän, että 31.12.2018 ja 1.1.2019 olin jokseenkin sama ihminen. Muutuinko siis yhdessä yössä uutena vuonna? En! Enkä tulekkaan muuttumaan. Ja yhdessä yössä muuttuminen olisi itsensä pakottamista muutokseen. Se olisi muuttumista vain pinnalta. Itsensä pakottamista johonkin muottiin. Yritin vuosia pakottaa itseni johonkin muottiin. En enää. Oon se, kuka oon, enkä muuksi muutu - ainakaan yhdessä yössä. Voi olla, että olen vuoden päästä taas jokseenkin eri ihminen kuin nyt, mutta mitään tietoista yhden yön muutosta ei tule tapahtumaan. Se olkoon sitten ainoa uudenvuodenlupaukseni.
Tosin yksi uudenvuodenlupaus voitaisiin vielä tehdä. Mitä jos yritettäisiin elää seuraava vuosi vaihteeksi niinpäin, että maailma olisi parempi paikka sen päättyessä, kuin sen alkaessa? Ihan näin niinkuin vaihteen vuoksi?
No, hyvää seuraavaa 366 päivää! Tai vaihtoehtoisesti hyvää uutta vuotta! Joskin tämä toivotus lienee turha, sillä miksi aikaa tulisi juhlia vain kerran vuodessa. Miksemme voi juhlistaa vuoden aikana jokaista 365 tai 366 päivää, jotka meille on suotu? Ja jos kerta pitää tehdä jotain toisin, miksi odottaa vuoden vaihtumista. Vuosi on enemmänkin kuin sen vaihtuminen. Vuosi on yli kolmen ja puolen sadan päivän yhdistelmä. Päivien jotka voimme elää yksittäisinä päivänä kahden vuodenvaihten välisen ajan sijaan. No, oli tämä toivotus turha tai ei, niin hyvää uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti